Ruotsin maatalouskorkeakoulu SLU:n tutkija Mikolaj Lulan tuore väitöskirjatutkimus kumoaa ainakin osittain aiemmat käsitykset männylle ja kuuselle suotuisimmista kasvupaikoista.

Vanhastaan on uskottu, että mänty on kuusta tuottoisampi vain karuilla ja viljavuudeltaan keskitasoisilla kasvupaikoilla. Lulan huhtikuun lopulla hyväksytty väitöskirjatutkimus osoitti, että mänty tuottaa kuusta paremmin tuoreilla ja jopa lehtomaisilla kankailla. Tuottavuudella tarkoitetaan puuston tilavuuskasvua. Kuusi voittaa männyn vain kaikkein viljavimmilla kasvupaikoilla.

Pari vuotta sitten SLU:n tutkimuksessa osoitettiin, että mänty tuottaa tuplasti puuta kuuseen verrattuna kuivahkoilla kasvupaikoilla.

Maanmuokkaus välttämätön

Lula tutki väitöskirjatyössään myös, miten mäntyä kannattaa uudistaa. Tätä varten hän vertaili männyn istutusta, kylvöä ja luontaista uudistamista harvan (100 puuta hehtaarilla) ja tiheän (200 puuta/ha) siemenpuuston avulla. Koe tehtiin Etelä-Ruotsissa.

Lulan ensimmäinen ja olennaisin havainto oli maanmuokkauksen tärkeys uudistusmenetelmästä riippumatta.

Ensimmäisen kasvukauden jälkeen istutustaimia oli muokatuilla uudistusaloilla elossa neljä kertaa enemmän kuin muokkaamattomilla. Sama suhde päti luontaisen uudistamisen aloille syntyneiden taimien määrään, niissäkin muokattujen hyväksi.

Vielä seuraavanakin vuonna muokkaamattomilla mailla kuoli taimia enemmän kuin muokatuilla mailla, joten ero muokatuilla maille perustettujen taimikoiden hyväksi kasvaa.

Istutus osoittautui varmimmaksi menetelmäksi männyntaimikon perustamisessa.

Lulan mukaan männyn luontainen uudistaminen on työläämpää, muun muassa siemenpuiden oikea-aikaisen poistamisen vuoksi.

Toisaalta tukkimiehentäin aiheuttamat taimituhot ovat siemenpuualoilla vähäisempiä kuin aukoilla. Lisäksi Lula arvelee, että männyntaimilla on paremmat mahdollisuudet välttyä hirvituhoilta luontaisen uudistamisen aloilla, joissa taimitiheys on suuri.

Siemenet säilyivät seuraavaan vuoteen

Siemenpuusto vähensi taimia haittaavan pintakasvillisuuden tiheyttä uudistusaloilla. Toisaalta siemenpuut rohmusivat kasvuvoimaa taimilta. Sadan siemenpuun hehtaaritiheydessä taimien kasvu ei vielä sanottavasti taantunut viidessä vuodessa, mutta 200 siemenpuuta hehtaarilla leikkasi viidenneksen taimikon kasvusta.

Lula mittasi männyn uudistamiskoealojen kehitystä viiden vuoden ajan. Seurantajaksoon sattui myös vuosi 2018, joka oli Etelä-Ruotsissa erittäin kuiva. Se tarjosi tutkijalle yllätyksen alkuperäisen tutkimussuunnitelman ulkopuolelta.

Keväällä 2018 männyn siemensato oli runsas, mutta kuivuuden vuoksi taimia iti hyvin vähän. Seuraavana vuonna säät olivat normaalit ja taimia syntyi vähäisestä siemensadosta huolimatta runsaasti.

”Päätelmäni on, että osa edellisen vuoden siemenistä selvisi yli talven ja iti vasta 2019, kun säät olivat suotuisammat. Oli yllätys, että niin suuri määrä siemeniä talvehti. Tästä voisi päätellä, että siemenpuumenetelmä varmistaa uudistumista ääreväksi käyvässä ilmastossa”, Lula totesi SLU:n raportissa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.