Ruotsin metsäteollisuudella on ollut poikkeukselliset ajat. Inflaatio ja nousevat korot ovat jarruttaneet maan taloutta, ja rakentaminen on vähentynyt dramaattisesti. Heikko kruunu on kuitenkin auttanut maan vientiin suuntautunutta metsäteollisuutta. Se on pitänyt kysynnän ja tuotantomäärät korkealla, mutta sahatavaran masentavien hintojen takia monet sahat ovat tehneet tappiota. Yleensä sahat voivat matalasuhdanteessa laskea puusta maksamiaan hintoja mutta siitä huolimatta saada riittävästi raaka-ainetta. Nyt näin ei ole ollut.
Metsänomistajien into myydä puuta on laskenut voimakkaasti viime marraskuusta lähtien. Taustalla voi olla monta tekijää, mutta se on selvää, että metsiä on hakattu paljon kirjapainajatuhojen takia. Lisäksi moni metsänomistaja ennakoi puun hintojen nousevan edelleen ja on siksi odottavalla kannalla. Metsänomistajilla ei yleensä ole paljon lainaa, ja harva on taloudellisesti riippuvainen puukauppatuloista.
Vaikka sahat ovat nostaneet puun hintoja jo kaksi vuotta peräkkäin, on niiden siis entistä vaikeampi saada puuta. Tämän seurauksena sahat ovat epätoivoisesti laajentaneet ostoalueitaan yhä kauemmas tuotantolaitoksista. Ruotsissa tämä tarkoittaa sitä, että katseet suuntautuvat Norjaan ja eteläiset sahat laajentavat ostoalueitaan yhä pohjoisemmaksi.
Suomalaiset puunostajat etsiytyvät samaan aikaan yhä pidemmälle Ruotsiin. Kilpailutilanne on muuttunut dramaattisesti, eikä tilanteeseen näy helpotusta, sillä taloustilanteen ennakoidaan nyt paranevan ja sahatavaran hintojen nousevan. Jos puusta on pulaa matalasuhdanteessa, mikä on tilanne korkeasuhdanteessa? Varsinkin, kun monet tuotantokykyä parantavat investoinnit valmistuvat.
Arvio on, että pelkästään eteläisessä Ruotsissa pula tukkipuusta on muutaman vuoden kuluttua viisi miljoonaa kuutiometriä. Se lisää tuontia ja nostaa hintoja entisestään. Tämä vaikuttaa myös muihin Itämeren alueen maihin, mikä sekin lisää puupulaa entisestään. Metsät eivät riitä kaikkeen, vaan vain siihen, mikä koetaan arvokkaimmaksi. Se voi olla hiilen varastointia tai luonnon monimuotoisuuden suojaamista, mikä johtaa siihen, että sahojen ahdinko syvenee ja valttikortit ovat metsänomistajilla.
Kirjoittaja on ruotsalaisen puuta välittävän Treebula-verkkopalvelun talousjohtaja.
Käännös: Liina Kjellberg
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Mielenkiintoinen artikkeli kertomaan Ruotsin ja koko Itämeren alueen puumarkkinatilanteesta.
Artikkelissa todettiin metsänomistajien haluttomuus puukauppoihin. Sille on monia syitä. Mutta itse perusasia mielestäni totaalisesti unohdetaan.
Kun puunmyyntiä verotetaan alle 30 000 euron puukaupoista 30 % ja yli 30 000 euron puukaupoista 34 % pääomaverolla puunmyyjiä, on kova jarru puukaupoille aina päällä. Tästä saattaa kärsiä metsien järkevä hoitokin ja ikääntyvät metsät eivät tule ajallaan uudistettua.
Tätä uudistamiskulua tulee tarkastella sijoituksena, mutta onko se tuottava sijoitus? Otan laskuesikerkin: Jos uudistamiskulut olisivat 1350 euroa hehtaarilta ja käytetään 4 % korkokannan mukaista tuottovaatimusta, pitäisi metsän arvo olla 60 vuoden kuluttu 14000 euroa ja 80 vuoden kuluttua 31000 euroa hehtaarilta.
Mistä saisi tuollaiset hinnat per hehtaari puunmyynneissä? Laskelmasta puuttuvat taimikon heinäntorjunnan, ensiraivauksen, vakuutusten ja metsäteiden kustannukset. Nyt korkea puunmyyntivero on selvästi kohtuuton kustannuksiin nähden. Esimerkissä oletettiin metsämaa ilmaiseksi.
En halua monimutkaista metsäveroa, mutta olisikohan kohtuullista ja toteuttamistavaltaan selkää puolittaa puunmyyntivero? Näin tehtiin Vanhasen hallituksen aikana viitisentoista vuotta sitten, mutta valitettavasti tämä poliittisista syistä jäi vain väliaikaiseksi osaksi silloinkin puolitettuna. Mutta puukaupat kävivät taantumankin aikana eikä puupulan takia ainuttakaan sahaa tai tehdasta lopetettu ja verottajakin sai tulonsa, kun koko metsäklusterin pyörät pyörivät.
Puukaupan myyntiverotus on kohtuuttoman suuri. Usein kuulee sanottavan että ei se kannata tai ei ole kiinnostusta tehdä kauppoja kun käteen jäävä osuus on kohtuuttoman pieni. Kun lasketaan yhteen maksettavat verot, eli pääomavero (30tai33%)+ alv (24%) niin lopputuloksena on että jopa yli 1/2 kauppasummasta päätyy verottajalle. Kun käteen jäävästä summasta vähennetään jälkihoitotyöt (maanmuokkaus, taimet ja työ) niin usein mahtaa tulla mieleen että jätetään puut pystyssä ja odotellaan aikoja jolloin mahdollisesti maksettaisi CO2 hiilinieluista meille metsänomistajille.