Suomen riistakeskuksen viimeaikainen viestintä hirvieläimistä herättää useita kysymyksiä. Hirvieläimistä ja hirvieläinten aiheuttamien metsävahinkojen ehkäisystä on esitetty perustelemattomia väitteitä niin Riistakeskuksen julkaisemassa Metsästäjä-lehdessä kuin tuoreessa Sorkka-raportissa.

Riistakeskus on julkisia hallintotehtäviä toteuttava viranomaislaitos, joka vastaa muun muassa metsästyslupien myöntämisestä. Sille on kuitenkin määritelty myös ei-viranomaistehtäviä, joiden perusteella Riistakeskus voi edistää riistataloutta ja tukea metsästystoimintaa.

Metsälehden tiedossa on vuosilta 2018–2023 ainakin neljä Metsästäjä-lehdessä julkaistua hirvieläinkirjoitusta, joita Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ovat oikaisseet tai joissa esiintyviä hirvieläintietoja Metsälehden haastattelemat tutkijat pitävät virheellisinä.

Metsästäjä-lehti on Riistakeskuksen tiedotuslehti, mutta myös Julkisen sanan neuvoston jäsen ja sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita vastuullisesta journalismista. Lehti jaetaan riistanhoitomaksun maksaneille metsästäjille eli noin 300 000 ihmiselle.

Metsästäjä-lehden ongelmallisissa kirjoituksissa on esitetty muun muassa, että saatavilla olevalla ravinnolla on suurempi vaikutus hirvien aiheuttamiin metsävahinkoihin kuin hirvien lukumäärällä ja että valkohäntäpeurat eivät aiheuta vakavia metsätalousvahinkoja. Metsästäjä-lehden väitteitä punkeista ja hirvi­eläimistä sekä väitteiden taustalla olevaa selvitystä Luken emeritusprofessori Heikki Henttonen kommentoi seuraavasti.

”Kyseessä on täysin referoimaton ja asiantuntijatarkastamaton kirjoitelma. Se (selvitys) on niin täynnä virheitä ja väärin­ymmärryksiä, ettei mikään oikea tieteellinen sarja olisi kirjoitelmaa julkaissut.”

Metsästäjä-lehdessä julkaistut väitteet löytyvät tarkemmin eriteltyinä tämän jutun lopusta.

Mihin metsänhoitokeinot perustuvat?

Hämmennystä Riistakeskuksen esittämän hirvieläintiedon ympärillä lisää usean toimijan yhteistyönä tehty tuore Sorkka-hanke. Hankkeessa Riistakeskus korostaa kolmea keinoa hirvien aiheuttamien metsävahinkojen vähentämiseen: vaihtoehtoisen ravintoresurssien saatavuutta, sekapuustoisuuden lisäämistä ja taimikoiden särkymävaraa.

Näiden keinojen toimivuudesta raportissa on kuitenkin esittää vain hyvin ohuelti tai ei lainkaan tutkimustietoa. Kyseisten metsänhoitokeinojen sisältämiä epävarmuuksia Riistakeskus ei raportissa käsittele kattavasti.

”Se tiedetään tutkimuksista, että jos lehtipuusto varjostaa männyntainta, se lisää männyntaimen riskiä tulla syödyiksi. Muutoin keinoihin ei löydy tieteellistä faktaa. Ne ovat päätelmiä, hypoteeseja ja olettamuksia”, kertoo Sorkka-hankkeessa mukana ollut metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Metsäkeskuksesta.

Riistakeskus esittää Sorkka-raportissa, että mäntyihin ja rauduskoivuihin kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi hirvelle pitäisi olla tarjolla vaihtoehtoista ravintoa tasaisesti ”maisematasolla”.

Luken tutkijat puolestaan kertovat samassa raportissa hirvieläinten ravintokäyttäytymisestä tutkimustietoa, joka on ristiriidassa Riistakeskuksen väitteiden kanssa.

”On havaittu, että hirvieläimille erityisen hyvin kelpaavien puulajien esiintyminen metsikössa  lisää myös muihin puulajeihin kohdistuvaa hirvieläinten kulutusta”, riista- ja metsäntutkijat kirjoittavat.

Lukijalle jää siis epäilys, tuottavatko Riistakeskuksen esittelemät keinot toivotun tuloksen hirvivahinkojen ehkäisyssä vai voiko käydä jopa päinvastoin.

”Äkkinäisissä isoissa metsänhoidon muutoksissa on aina se riski, että vastaan tuleekin jokin yllättävä ongelma. Metsänhoidon muutoksissa kannattaa toimia maltillisesti”, Remes sanoo.

Mitkä ovat kustannukset?

Särkymävara eli alkuvaiheessa mahdollisimman tiheä mäntytaimikko voi pienentää hirvien ruokailusta koituvaa puustotappiota, mutta siihenkin keinoon liittyy epävarmuuksia.

”Virallisissa metsänhoidon suosituksissa ei tuoda suoraan esiin särkymävaraa, koska yksinkertaistettuna se ei täysin vastaa todellisuutta: hirvieläimet eivät syö taimia tasaisesti. Tästä on tutkimuksia”, kertoo metsänhoidon asiantuntija Varpu Kuutti metsäasiantuntijayritys Tapiosta.

Mäntytaimikon jättäminen oikein tiheäksi hirvivahinkojen varalta vaatii todennäköisesti ylimääräisen taimikonraivauskerran, joten kustannuksia tulee, Markku Remes kertoo.

Riistakeskus ei ole laskenut Sorkka-raportissa esittelemiensä metsänhoitokeinojen kustannuksia metsänomistajalle.

Metsälehti on osa Tapio-konsernia.

Riistakeskuksen johtaja ei anna haastattelua

Riistakeskuksen johtaja Jari Varjo kieltäytyi Metsälehden haastattelusta. Varjo kertoi sähköpostitse, että hänellä ei ole tapana antaa haastatteluja.

”Metsästäjä-lehdessä julkaistuihin juttuihin saatavaan palautteeseen suhtaudutaan asianmukaisesti ja selvät virheet oikaistaan”, vastaa Riistakeskuksen viestintäpäällikkö ja Metsästäjä-lehden päätoimittaja Mikko Sirkiä sähköpostitse. Sirkiä ei kommentoi Metsästäjä-lehden kyseenalaisista artikkeleista esitettyjä kysymyksiä.

Sorkka-raportissa mukana ollut Riistakeskuksen erikoissuunnittelija Marko Svensberg kieltäytyi hänkin antamasta puhelinhaastattelua Metsälehdelle.

Svensbergin Metsälehdelle lähettämässä sähköpostissa todetaan, että Riistakeskuksen Sorkka-raportissa esittelemät kolme ydinviestiä –vaihtoehtoisen ravintoresurssin saatavuus, sekapuustoisuus ja särkymävara – perustuvat ”lukuisiin oppaisiin ja ohjeisiin, mitä metsä- ja riista-alan ammattilaiset ovat vuosikymmenien aikana tehneet”.

Svensberg luettelee viestissään joukon Suomessa tehtyjä tutkimuksia ja oppaita sekä joukon ruotsalaistutkimuksia, mutta ei erittele tarkemmin, miten kyseiset tutkimukset perustelevat Riistakeskuksen korostamia keinoja hirvieläinvahinkojen ehkäisyyn. Svensberg kirjoittaa, että Luonnonvarakeskuksen Sorkka-hankkeessa esittelemän laskentatyökalun mukaan hirvivahinkoja selittää parhaiten hirvien määrä suhteessa ravintoresurssiin.

”Sama johtopäätös on korostunut myös ruotsalaisten tekemissä ohjeissa ja tutkimuksissa, joiden yleispäätelmänä on lisätä hirvieläinten ravintoresurssia vahinkojen vähentämisen keinona.”

Koska Svensberg ei suostunut puhelinhaastatteluun, Metsälehti lähetti hänelle haastattelukysymykset sähköpostilla. Niihin ei ole saatu vastausta.

KOMMENTTI
Tiedon oltava entistä avoimempaa

Metsänomistajat ja metsästäjät ansaitsevat totuudenmukaista tietoa hirvieläimistä. On huolestuttavaa, että juuri tutkijat ovat löytäneet Metsästäjä-lehden hirvieläinartikkeleista toistuvasti virheitä.

Ongelman ytimessä on, että Riistakeskuksen julkaisemissa hirvieläinkirjoituksissa on esitetty tutkimustietona tai tutkimusperäisinä analyyseina väittämiä, joiden perustuminen yleisesti hyväksyttyyn tutkimustietoon on epäselvää. Tutkimustiedoista kertovan viestinnän on kaiken lisäksi oltava tulevaisuudessa entistä läpinäkyvämpää.

Ilmastonmuutos muuttaa metsien olosuhteita niin nopeasti, että metsänomistajien on oltava avoimia uusille metsänhoitomenetelmille jo ennen kuin niiden toimivuudesta on saatu lopullisen varmaa tietoa. Metsänhoitoideoista on käytävä selväksi, millaisiin tietoihin menetelmät perustuvat ja millaisia ongelmia ehdotuksiin liittyy.

Tuntuu suhteettomalta, että Riistakeskus korostaa hirvieläinten ravintoresursseja nyt esitetyllä tietopohjalla. Metsäala kun yrittää samaan aikaan löytää ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin edes sellaisia ratkaisuja, että Suomessa ylipäänsä on jatkossa hyvinvoivia talousmetsiä eikä muualla Euroopassa jo nähtyjä laajoja metsätuhoja.

VALTTERI SKYTTÄ

Näin Metsästäjä-lehdessä on väitetty hirvieläimistä

Metsästäjä-lehdessä 2/2018 esitetään ruotsalaistutkimuksiin perustuvia väitteitä hirvieläinten ravinnosta. Jutun mukaan saatavilla olevalla ravinnolla on paljon suurempi merkitys hirvien aiheuttamiin metsävahinkoihin kuin hirvien lukumäärällä.

Metsävahinkoihin esitetään ratkaisuksi hirvieläimille sopivan ravinnon lisäämistä metsätaloudessa sen sijaan, että hirvikantaa pienennettäisiin metsätuhojen vähentämiseksi. Juttu väittää myös, että pihlajan, pajun ja koivun kaltaisen ”rehun” lisääminen mäntytaimikoihin pienentää tuhoriskiä ja että ”lehtiainesta sisältävässä mäntytaimikossa hirvien laidunnus ei aiheuta vahinkoja”.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden Metsästäjä-lehteen 3/2018 kirjoittaman vastauksen mukaan Riistakeskus tulkitsee ruotsalaistutkimusten tuloksia päinvastoin kuin, mitä tulokset oikeasti kertovat. Kokeiden mukaan runsas ravinnon määrä lisää hirvien oleskelua ja puiden tuhoriskiä taimikossa, ei vähennä sitä.

Hirvelle mieluisempaa ravintoa olevien lehtipuiden runsaus ei myöskään auta mäntyjen tuhoriskiin talvisin. Hirvet syövät runsaan lumipeitteen aikaan mäntyjä, koska männyistä saa silloin parhaiten vehreää ravintoa.

Huhtikuussa 2021 Metsästäjä-lehden verkkosivuilla uutisoitiin, että kasvavan valkohäntäpeurakannan ansiosta yhä useampi maanomistaja on saanut tuloa peuroista. Kirjoituksessa esitettiin valkohäntäpeuroista vuoden 2020 tietoihin viitaten, että ”vakavia metsätalousvahinkoja ei ollut, eikä metsätalousvahingoista haettu korvauksia”.

Valkohäntäpeurojen rauduskoivuille aiheuttamista vahingoista maksettiin kuitenkin vuonna 2020 lähes 5 500 euron arvoinen korvaus Satakunnan Huittisiin. Riistavahingot.fi-palvelun mukaan lisää valkohäntäpeurojen aiheuttamia mittavia metsävahinkoja on tilastoitu viime vuosina. Koivujen lisäksi vahinkoa on aiheutunut kuusille ja männyille.

Luonnonvarakeskuksen vuonna 2021 julkaiseman hirvieläinraportin mukaan hirvieläinten aiheuttamissa metsävahingoissa on ongelmana se, että puuhun koituneesta vauriosta on vaikea tunnistaa tarkalleen, mikä hirvieläinlaji on tuhon aiheuttanut. Korvauksien määrä ei siis kerro kokonaisuutta valkohäntäpeurojen aiheuttamista metsävahingoista.

Tiedonpuute pienten hirvieläinten vaikutuksista metsiin on Luken mukaan yhä suurta. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että siellä, missä on hirvien lisäksi runsaasti valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita, metsätuhoja on paljon jo pienissä männyntaimikoissa. Tuoreen Sorkka-raportin mukaan ”valkohäntäpeuran on Suomessa todettu aiheuttavan korvattavia tuhoja männyn-, kuusen ja rauduskoivuntaimikoissa.”

Metsästäjä-lehden 5/2022 Tutkittua-palstalla esitetään, että supikoirat ja jänikset ovat merkittävimpiä eläinlajeja punkkien levittämän borrelioosiriskin kannalta ja että hirvieläinten roolia asiassa on liioiteltu. Luonnonvarakeskuksen emeritusprofessorin Heikki Henttosen mukaan supikoirista ja jäniksistä ei ole riittävästi tutkimustietoa niin, että näiden lajien roolia borrelioosiriskin kannalta voitaisiin arvioida.

Henttosen mukaan Metsästäjä-lehden jutussa ja sen taustalla olevassa selvityksessä esitetään punkeista ja hirvieläimistä virheellisiä väittämiä.

”Kyseessä on täysin referoimaton ja asiantuntijatarkastamaton kirjoitelma. Se (selvitys) on niin täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä, ettei mikään oikea tieteellinen sarja olisi kirjoitelmaa julkaissut”, Henttonen kertoo.

Henttonen on kommentoinut Riistakeskuksen väitteitä hirvieläimistä ja punkeista Metsästäjä-lehdessä jo vuonna 2017. Tuoreessa Sorkka-raportissa todetaan, että ”hirvieläinten runsaus vaikuttaa puutiaisten runsauteen ja sitä kautta niiden välittämien tautien riskeihin, kuten borrelioosiin tai puutiaisaivokuumeeseen.”

Metsästäjä-lehdessä 1/2023 väitetään, että vahvat hirvieläinkannat tarkoittavat suurta taloudellista hyötyä maanomistajille. Väitettä perustellaan kyselyaineistoon perustuvalla analyysilla.

Jutun mukaan maanomistajien kokonaishyöty hirvieläinmetsästyksestä on noin 92 miljoonaan euroa. Metsästyksen tuottama taloudellinen hyöty maanomistajille vain kasvaa suoraviivaisesti hirvieläinsaaliin kasvaessa. Hyödyllä tarkoitetaan pääasiassa hirven- ja peuranlihaa.

Metsälehden haastattelema tutkija tyrmää Riistakeskuksen esittelemässä analyysissa käytetyt laskenta- ja mallintamismenetelmät. Tutkijan mukaan ei ole tieteellisesti perusteltua, että Riistakeskuksen käyttämää aineistoa on mallinnettu pelkällä lineaarisella regressiomallilla.

Varsinaisissa tutkimuksissa on todettu sen sijaan, että hirvieläinten tuottama ”hyöty” taittuu eläinmäärän kasvaessa. Tutkija esiintyy tässä jutussa nimettömänä kapean tutkimusalan ja arkaluonteisen aiheen vuoksi.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.