Kuvaan on piirretty ympyräkoeala, jossa kasvaa puita. Viereen on kirjoitettu ohjeistuksia taimikon tavoitetiheyksistä ja puulajeista. Tämähän on kuin suoraan jostakin metsänhoidon oppikirjasta.
Oppikirjasta kuva ei kuitenkaan ole peräisin. Kyseessä ovat Suomen riistakeskuksen esittelemät ”hirvivahinkoja vähentävät metsänhoitokeinot”. Riistakeskus on tuonut kyseisiä piirroksia ja metsänhoitokeinoja esille esimerkiksi Metsästäjä-lehden numerossa 2/2024 ja vuosi sitten päättyneessä Sorkka-hankkeessa.
Metsälehti kysyi metsäntutkijoilta, mitä riistaviranomaisen metsänhoitokeinot tarkoittaisivat käytännössä. Tutkijat kyseenalaistavat esiteltyjen keinojen tehon hirvien aiheuttamien puustovahinkojen ehkäisyssä. Sen sijaan ne voivat lisätä arvokkaiden puiden tuhoriskiä ja tuoda metsälle kasvutappioita.
”Esitetyt taimikontiheydet ovat erittäin korkeat. Erityisesti tällaisilla tiheyksillä kärsii rauduskoivujen kasvu ja elinvoimaisuus”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Saija Huuskonen.
Huuskonen selventää, että kun koivun latvus supistuu taimikkovaiheessa, ei siitä ole enää sekapuustoksi loppukiertoajalle. Sekametsänkasvatuksen tavoitteet eivät toteudu.
”On myös syytä huomioida, että valtaosa mäntytaimikoista on karuilla kasvupaikoilla, jotka ovat männylle luontaisia, eikä siellä ole sekapuustoa edes mahdollista tai mielekästä kasvattaa”, Huuskonen kommentoi.
Talviselle männynsyönnille vaikea löytää korvaajaa
Hirvivahinkoja väitetysti vähentävien metsänhoitokeinojen ideana tuntuu olevan, että kokonaisravintomäärän lisääminen vähentäisi suoraan hirvien arvokkaille puulajeilla aiheuttamia tuhoja. Luken erikoistutkija Juho Matala huomauttaa, että hirvien alueellisen ravintotilanteen ja taimikkotuhojen yhteys ei ole suoraviivainen. Hirvet käyttävät eri alueita ja eri ravintokasveja eri vuodenaikoina.
Hirvien metsätaloudelle aiheuttamat vahingot kohdistuvat erityisesti männyn- ja rauduskoivuntaimiin. Erityisen pulmallista tuntuu olevan se, miten männyntaimien talviaikaista syöntiä voisi vähentää metsänhoidolla.
Onko tutkimuksin todettu, että viereiseen kuusitaimikkoon säästetty lehtipuusto vähentää hirvien laidunnusta viereisessä mäntytaimikossa?
”Ei ole. Kesäaikaan suositun lehtipuuston lisääminen kuusen taimikkoon ei todennäköisesti vaikuta millään lailla talvikauden tuhoriskiin toisaalla olevissa männyntaimikoissa”, Matala kertoo.
Matalan mukaan hirvet nimenomaan hakeutuvat talvella männyntaimikoihin mäntyä syödäkseen. Hän antaa esimerkin ruotsalaisesta tutkimuksesta, jossa havumetsävyöhykkeen hirvien kevättalven ravinto muodostui 82–99 prosenttisesti männystä. Mäntyä syöneet hirvet olivat myös paremmassa kunnossa kuin tunturi- ja rannikkoalueilla lehtipuuta enemmän syöneet verrokit.
”Mäntyä talviaikaan korvaavan ravinnon luomisen metsänhoidon keinoin näen siis aika haasteelliseksi.”
Taimikkotasolla hirvi hakeutuu sellaisiin kohteisiin, joista se vähimmällä vaivalla saa ravintonsa. Tällöin ravinnon lisääminen taimikkoon voi kasvattaa kyseisen taimikon tuhoriskiä.
”Näillä ohjeilla siis parannetaan hirvien ravintotilannetta, mutta metsätuhojen väheneminen on epävarmaa”, Matala toteaa.
Hän pitää erityisen ongelmallisena suuria taimitiheyksiä ja lehti- ja havupuiden erilaista kasvudynamiikkaa. Lehtipuusto pyrkii kehittymään etukasvuiseksi, minkä on todettu lisäävän varjoon jäävien männyntaimien hirvituhoriskiä.
Suuret taimitiheydet tuovat ongelmia
Hirvivahinkoja vähentäviä metsänhoitokeinoja esittelevässä Metsästäjä-lehden 2/2024 jutussa ei kerrottu lähdettä siinä käytetyille tiedoille. Riistakeskus esitteli samoja piirroksia syksyllä 2023 päättyneessä Sorkka-hankkeessa.
Metsälehti kysyi vuosi sitten Riistakeskukselta Sorkka-hankkeen lopputuloksista ja muun muassa metsänhoitokeinoja esittelevien piirrosten sisällöstä. Riistakeskus ei vastannut haastattelupyyntöihin eikä Metsälehden sähköpostitse lähettämiin kysymyksiin. Sen sijaan Riistakeskus lähetti listan hirviaiheista materiaalia, johon hirvivahinkoja ehkäisevien metsänhoitokeinojen kerrottiin perustuvan.
Luken erikoistutkijan Ari Nikulan mukaan teoreettisesti voi pitää paikkansa, että kun hirville saatavilla olevan ravinnon määrää lisätään paljon, syötyjen taimien osuus kaikista taimista vähenee. Säästyneitä taimia olisi näin enemmän.
”Ongelma vain on se, ettei ole olemassa tutkimustietoa, joka kertoisi, mikä on tuhojen kannalta optimaalinen ravintomäärä, kun otetaan huomioon taimien kasvatukselle aiheutuvat ongelmat suurissa taimitiheyksissä. Sekä se, että hirvet suosivat lehtipuita.”
Nikulan mukaan kysymys on, voidaanko hirvien aiheuttamia tuhoja, taimimäärää ja puulajisekoitusta ylipäätään optimoida metsissä samaan aikaan.
”Hirvikannan säätely on edelleen keskeinen keino niin metsä- kuin liikennevahinkojen vähentämiseksi.”
Särkymävara ei takaa mitään
Metsäntutkijoiden mukaan mäntyvaltaisen taimikon kasvattaminen mahdollisimman tiheänä on tavoiteltavaa korkean hirvituhoriskin kohteilla. Samalla taimikkoa pitää hoitaa siten, että taimien varhaiskehitys on hyvää.
Luken erikoistutkijan Jari Miinan mukaan pahin skenaario on se, että taimikko on talvehtimisalueella, jonne kokoontuu hirvilauma. Silloin mikään särkymävara ei turvaa mäntyjä ja rauduskoivuja.
”Havaintoni on, että hirvet viihtyvät ja laiduntavat taimikoissa epätasaisesti, joten särkymävaran tarkastelu esitetyllä tavalla on epärealistista.”
Samaa kertoo Luken Juho Matala.
”Ohjeissa esitetyt syöntimäärät ovat teoreettisia. Varsinaisissa hirvituhotaimikoissa tuhottujen taimien määrä on suurempi ja syönti jakautuu epätasaisesti taimikkoon, mikä lisää tuhon vaikutusta.”
Hirvikarkotteen kustannuksia ei huomioida
Hirvivahinkojen vähentämiseen tähtäävissä metsänhoitoneuvoissa mainitaan hirvikarkote Trico, mutta sen käyttämisen kustannuksia ei. Esiteltyjen metsänhoitokeinojen kustannukset eivät muutenkaan tule esille.
Juho Matalan mukaan metsänomistaja voi joutua tekemään Trico-käsittelyä metsässä viiden tai jopa kymmenen vuoden ajan. Työ- ja ainekustannukset laskien tästä kertyy yli tuhannen euron kustannus hehtaaria kohden.
Useimmiten Tricoa ruiskutetaan männyntaimiiin, muttamyös istutuskoivujen suojaaminen hirvien hampailta on hankalaa ja kallista.
”Istutuskoivikon suojaaminen hirviltä on nähdäkseni mahdollista vain Tricolla. Ja vaikka käsittelyn tekisi sekä keväällä ja syksyllä, niin kesäaikainen kasvu maistuu hirville”, Luken Jari Miina kertoo.
Istutuksen ja kylvön ero jää huomioitta
Hirvien ravinnonsaantiin nojaavissa metsänhoitosuosituksissa ei oteta huomioon sitä, että läheskään kaikille männyn kasvupaikoille ei ole mahdollista saada aikaiseksi erityistiheää ”särkymävaraista” mäntytaimikkoa kylvämällä. Miten hirvituhoja vähentävät keinot sopivat istutusmänniköihin, joihin on kannattavaa istuttaa vain tietty määrä puita?
Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remeksen mukaan mäntyä on istutettu viime aikoina vuosittain noin 20 000 hehtaaria ja kylvetty noin 25 000 hehtaaria.
”Männyn istutusaloilla särkymävaraa ei ole riittävästi, jotta taimikko säilyisi keskinkertaisessa tai voimakkaassa syönnissä tyydyttävässä kasvukunnossa”, Remes kommentoi.
Remeksen mukaan viljavammilla kasvupaikoilla kolmen puulajin sekapuustot edellyttävät ryhmittäisyyttä. Hänen mukaansa hirvivahinkojen vähentämiseen esitetyt metsänhoitokeinot myös tuovat tyypillisesti yhden taimikonhoitokerran lisäkustannuksen.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tarkoittaako Riistakeskuksen ohjeistus sitä, että liikahirvien kaikki taimikonhoidon lisäkustannusten maksaja on näin ilmoittautunut ?
Vastuun ottaminen on oikeansuuntainen menettely kasvatettavan puulajin väärän valinnan pakosta, ylimääräisestä työstä ja tuhoista sekä menetetyt puuntuottovuodet.
Metsäkeskuksen johtava metsänhoidonasiantuntija REMES on oikeassa kun sanoo että kolmen puulajin sekapuustot viljavammilla kasvupaikoilla edellyttävät ryhmittäisyyttä. Tarkoittaa käytännössä sitä, että kukin puulaji kasvatetaan omalla kuviollaan; tässä tapauksessa ne kuviot ovat vaan pieniä. Tuota on tullut harrastettua jo pidempään. Ainoa toimiva tapa. Rauduskoivu (jos sattuu pääsemään hirviltä karkuun) kasvaa niin vauhdilla, että mänty ja ennenkaikkea kuusi jäävät kyydistä ja näivettyvät (jos ovat samalla kuviolla).
Kuivimmille kasvupaikoille kuuluu pelkästään mänty. Mutta: ”…Kovien pakkasten ja syvän lumen aikaan hirvi suosii ravintonaan mäntyä, koska männynversot sulavat hyvin ja niiden ravintopitoisuus on suuri tilavuuspainoon nähden. (Metsätieteen aikakauskirja 2/2007)…”
Aivan looginen ratkaisu. Kun metsänomistajaa ottaa päähän menetetty raha, kun istutetut taimet syödään, keinona harmin vähentämiseksi on satsata enemmän hirvien ruokailuun. Isot tappiot ei varmaankaan harmita samalla tavalla.
Myös voimakkaasti ja toistuvasti syödyissä männyntaimikoissa jää suuruusluokkaa 300 r/ha täysin koskematta, vaikka viereiset taimet olisi syöty toistuvasti monena vuonna peräkkäin. Ehdotan, että näistä terveistä taimista jalostetaan männiköt, jotka kelpaavat huosnosti hirville.
Olen seurannut tätä hirviterroria 1970 -luvulla asti. Isoille virheille ja metsänomistajien elinkeinon harjoittamisen terrorisoinnille perustuneen menon laskut tulevat pian maksuun. Uudellamaalla vatustan aukoissa, jotka on viljelty kuusta kasvamaan notkon lehdosta ylös avokallion reunaan asti. Järeät kuusten kannot kertovat kaadetun metsän olleen pahoin laho eli kuusta istutetaan metsälain vastaisesti lahoamaan, metsälaki edellyttää kasvupaikalla sopivaa puulajia eikä kuusi sitä ole. No näitä lahoamaan istutettuja kuusikoita on todella paljon ja lisää tulee. Kuusi nousee kyllä nuorella iällä hyvin__niin hyvin, ettei sulkeutuneessa kuusikossa ole hirvelle ruokaa. Irvokkaita ovat jahtijäärien opit torjunta-aineista ja taimikonhoidon siirtämisestä kunnes männyn taimikko on ylittänyt hirvituhon rajan, esimerkiksi 6 metriseksi. Nämä kaksi oppia tekevät tuhansia euroja/ha lisää kustannuksia! MTK horjahtelee vuosikymmenestä toiseen eikä saa otetta asiaan. Ympäristö liike olisi saatavissa mukaan hirvihulluuden torjuntaa,, sillä metsien monimuotoisuus menee nyt hirvien suihin, raidat, muut pajut, haavat, pihlajat. Ja ne itkusilmissä lahokuusikoiksi istutetut aukot ovat taimikon sulkeuduttua kaksi muotoisia, eli kuusta päällä mustarouskua alla. Metsänomistajien kannattaa kieltää hirven pyynti ja kaikki muukin metsästys laajoilla alueilla, kyllä politiikan päättäjät jossain vaiheessa heräävät. Mopo on karannut syvälle lepikköön. Hirviterroria maustaa happamaksi kuusipeurojen istutukset ja metsäkauriin ja valkohäntäpeura tolkuttoman tiuhat kannat. Niitä on paljon pääkaupungissakin. Ainoa toivo on luonnossa, josko sieltä syöksähtää päälle hullun lehmän taudin tapainen epidemia, joka katkaisee kammottavan nykymenon.
Tuossa kuvassa raivaaja raivaa puolet lyhyempiä lehtipuita kuin männyt on. Jos mä kertoisin mun työpäivästä, että onko se puolet lyhyempien lehtipuiden kaatelua männynyaimikosta niin ei ole eikä varmasti tule olemaankaan. Jotkut hirvimiehet sinnikkäästi kyllä ehdottelevat, että männikön raivattaisiin joka toinen vuosi maanomistajan piikkiin tietysti.
Tuollaiset tiheydet ja jakaumat kyllä jää tälläkin hetkellä maanomistajien raivauksista et sillee mitään ihmeellistä. Energiapuuhomma läy kuumana tulevaisuudessakin sillä ei tuossa kaikilla riitä kyky saada tasapituista, jos kenelläkään.
Tuo piirros on kyllä samaa sarjaa jatkuva kasvatus metsänhoitosuosituksissa missä pienet suorat koivut kasvaa isojen kuusten vieressä.