Marraskuun viimeisellä viikolla pelkästään Kakskerran Erän 2 500 hehtaarin metsästysalueella tapahtui kolme ilmoitettua kauriskolaria.
”Yhden kauriinraadon kävin erään päiväkodin nurkalta, toisen läheltä liikenneympyrää”, poliisin apuna toimivassa metsästäjien suurriistavirka-apuorganisaatiossa päivystysvuorossa ollut Juuso Holm kertaa tavallisen viikon tapahtumia.
Turun kaupunkiympäristöön on pesiytynyt kymmenessä vuodessa Suomen sakein metsäkauriskanta. Menestyksen syistä yksi nousee ylitse muiden.
”Täällä niillä ei ole juuri luontaisia vihollisia paitsi ihminen”, Olli Kielo tiivistää.
Hän on ollut jäsenenä Turun kaupunkikeskustan eteläpuolella toimivassa metsästysseurassa lähes sen perustamisvuodesta 1968 asti.
Sata kolaria vuodessa
Turun kaurismääristä saa jonkinlaisen käsityksen Kakskerran Erän tilastoimien lukujen perusteella. Heidän jahtialueellaan tapahtuu keskimäärin sata kauriskolaria vuodessa. Siihen päälle tulee vuotuinen metsästyssaalis noin 200 kaurista.
”Kauriita on oltava kokonaiskuolevuuten nähden tuplaten, sillä metsästys nipin napin rajoittaa kannan kasvua.”
Olli Kielon mukaan se tarkoittaa lähemmäs 300 kaurista tuhannella hehtaarilla.
Hiljalleen iso joukko kaupunkilaisista on alkanut suhtautua kasvavaan kaurispaljouteen happamasti.
”Etenkin he, joiden pihoissa ja puutarhoissa kauriit aiheuttavat vahinkoa. Ja heitä on paljon”, Kielo kertoo ihmisten suhtautuvan kaupunkiympäristössä tapahtuvaan metsästykseen myönteisesti.
”Kunhan taajama-alueilla tapahtuvista jahdeista muistaa ilmoittaa etukäteen somessa ja seuran sähköisessä tapahtumakalenterissa.”
Jos niin ei tee, keskustelupalstat täyttyvät ilkeistä kommenteista.
Pahamaineinen saari
Tällä kertaa kaupunkilaisten ennakkovaroitukseen ei ole tarvetta. Jahti suuntautuu lyhyen merimatkan päähän Turun edustalla olevalle Kulhon saarelle.
Venekuski ja seuran jäsen Timo Skön kipparoi kahdeksan hengen jahtiporukan aamuhämärässä tottuneesti perille.
”Näin marraskuun lopulla saari on jo lähes tyhjillään mökkiläisistä.”
Kauriista sen ei pitäisi sen sijaan olla Olli Kielon mukaan lähellekään tyhjä. Saalista on kertynyt syksyn aikana vasta yhden kaadon verran.
”Täällä voisi olla tällä hetkellä 15–20 kaurista.”
Ne ovat hyviä uimaan ja vaihtavat helposti saaresta toiseen tai mantereelle. Se vaikeuttaa arviointia.
Noin 200 hehtaarin saari on pienten metsäsaarekkeiden ja peltolohkojen pirstoma. Se on kuin kauriiden elinympäristövalinnan oppikirjan suosikkimaastot -sivulta.
Suomalaisille saari on tutumpi Tummien perhosten koti -elokuvasta (2008), joka kertoi saarella aikoinaan toimineesta pahamaineisesta poikakodista. Sen päärakennuksen kartanomainen julkisivu hallitsee edelleen maisemaa.
Kaato numero 203
Poikakodin navettarakennuksen nurkalla Olli Kielo laskee toisen mäyräkoiristaan irti. Koira on rotunsa edustajaksi poikkeuksellisen roteva.
Vahvasta ruumiinrakenteesta näkee sen erikoistuneen juoksemaan, ei ahtautumaan monen muun mäyräkoiran tavoin maan alle.
”Paroni on puhdasverinen sorkkaeläinajuri”, Kielo kertoo 10-vuotiaalta koiralta kaadetun 201 kaurista ja peuraa sekä yksi hirvi.
Paroni katoaa pieneen metsikköön. Metsästäjät odottelevat muutaman sadan metrin välein ympärillä. Menee vain hetki, kun ensin metsästä raikaa karkea haukku ja pian pellolla juoksee kaksi kaurista.
Kakskerran Erän jahtivieraana olevan Olli Herrasen haulikko nousee ja Paronille merkitään 203:s kaato. Iltapäivällä serkkupoika Janne Herranen täydentää päivän saldoksi kaksi kaadettua kaurista.
Se tietänee keväällä Kulhoon palaaville mökkiläisille muutamaa säästynyttä luumu- ja omenapuuta enemmän.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.