Kevyt sumu verhoaa pienen metsälammen pintaa, kun Samu Pekonen ja lyhytkarvainen saksanseisoja Lumi tähyilevät mäntytaimikosta lammen suuntaan. Kello on viisi aamulla ja kaksikko on tullut omalle metsäpalstalle sepelkyyhkypassiin. Isäntä asettelee kyyhkyjen houkutuskuvia isojen kivenlohkareiden päälle houkuttelemaan aitoja lajitovereita paikalle Lumin ottaessa ilon irti elokuun lopun vapaudesta.

”Olen pitänyt näiden kivien päällä kesän aikana kyyhkyille tarjolla herneitä, viljaa ja suolaa. Kesälomien aikaan ruokintaan tuli kyllä katkos, minkä takia linnut ehtivät varmaan katsella parempia ruokapaikkoja”, Pekonen arvelee.

Sepelkyyhkyillä on hyvät mahdollisuudet löytää paikalle, sillä lähes koko neljän hehtaarin metsätila oli juuri hakattu aukoksi ja viljelty kuuselle ja männylle, kun Pekonen osti tilan. Varttuneempaa metsää kasvoi vain hieman metsälammen rannan tuntumassa.

”Paras investointi koskaan”

Vaikka Pekonen on työskennellyt koko uransa metsäammattilaisena, oli puolenkymmentä vuotta sitten kotipaikkakunnalta Äänekoskelta tehty tilahankinta miehen ensimmäinen varsinainen kosketus omaan metsään.

”Alkuun tuntui, että onkohan hakatun metsätilan ostossa mitään järkeä, mutta nyt voi sanoa, että tämä on ollut paras investointini koskaan.”

Osin kallioisessa rinnemaastossa sijaitseva tila soveltuu hyvin esimerkiksi sepelkyyhkyjahtiin. Pienimuotoisella ruokinnalla linnut kiinnostuvat paikasta ja metsästäjällä on avoimessa maastossa hyvät mahdollisuudet seurata lintujen liikkeitä. Uudistushakkuun yhteydessä pystyyn jääneet kelot toimivat kyyhkyille mieleisinä tähystyspuina.

”Kyyhkyjahtia ajatellen ongelma onkin, että metsä kasvaa liian nopeasti. Männyt ovat venähtäneet jo metrin mittaan ja koivuvesakko pariin kolmeen metriin”, Pekonen naurahtaa.

”Voi olla, että linnut eivät enää niin mielellään tule alueelle, kun taimikko kasvaa korkeammaksi.”

Puolukkaa ja polttopuuta

Metsästysmahdollisuuksien ohella pieni palsta tarjoaa omistajalleen jo polttopuusavottaa, mikä sopii klapilämmittäjälle hyvin.

”Palstalla on myös tilaa varastoida puut. Olen tuonut tänne ostettujakin rankoja, jotka on kätevä pieniä ja kuivattaa täällä aurinkoisella paikalla.”

Taimikossa myös marjat kasvavat erinomaisesti. Korkeammat ja karummat kohdat ovat puolukan verhoamaa, notkossa lammen rannalla kasvaa tänä syksynä valtavasti mustikkaa ja vadelmaa. Lammen rannan suoalueelta löytyy toisinaan lakkojakin.

”Lampi tuo tähän paikkaan oman tunnelmansa. Ylempänä kallioilla on toisinaan hienoa ihan vain tulistella ja seurailla mitä lammella tapahtuu.”

Valitettava tosiasia on, että taimikon kasvaessa maisemat tulevat umpeutumaan, marjasadot vähenemään ja jahtimahdollisuudet ainakin sepelkyyhkyn osalta heikkenemään. Liekö taimikon kasvun syytä, mutta tänäkin aamuna kyyhkyt kiertävät alueen kauempaa, eikä ampumamahdollisuuksia tule.

”Olen puolitosissani miettinyt, että raaskisinko pitää jonkinlaisen osan alueesta jatkossakin puuttomana.”

Varhaisperkaus lehtipuu huomioiden

Omalla tilalla metsäammattilainenkin joutuu pohtimaan metsänhoidon ratkaisuja uudesta kulmasta.

”Teen parhaillaan varhaisperkausta taimikkokuvioilla. Tässä tulee pohdittua esimerkiksi sitä, minkä verran kuusten sekaan voi jättää koivua kasvamaan ilman, että se ei haittaa liikaa kuusten kehitystä. Tavoitteena nimittäin olisi, että lehtipuista saisi polttopuuta omaan käyttöön.”

Perkauksessa metsään jää myös sinne tänne pienehköjä kokonaan raivaamattomia tiheiköitä, joiden tarkoitus on tarjota suojapaikkoja eläimille ja lisätä etenkin kanalintujen viihtymistä alueella.

”Tänä syksynä on tarkoitus myös käsitellä männyt ja koivut Trico-hirvikarkoitteella, vaikka homma tuntuu vähän työläältä. Jo viime talvena hirvet kävivät katkomassa mäntyjen latvuksia.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.