Paitsi tyhmyydestä, myös laiskuudesta sakotetaan.

Istumme kanootissa Suomen itäisimmässä kulmassa, aivan Kesonsuon lintukeitaan vieressä. Mutta linnuista emme kuule mitään.

Emme, vaikka juuri nyt on paras sesonki seurata lintujen keväistä elämöintiä.

Tilanne olisi voinut olla toinen muutama tunti sitten, auringonnousun aikaan. Silloin puhelimen desibelimittarille ja lajeja tunnistavalle sovellukselle olisi ollut edes jotakin käyttöä.

Mutta nyt: ei mitään.

Olisi pitänyt herätä aiemmin.

Hiljaisuus puhuu

Osittain lintujen vaisuutta selittää myös kolea sää.

Yöllä pakkaselle laskenut lämpötila on nyt hädin tuskin plussan puolella, ja ilmassa leijailee muutamia lumihiutaleita. Kylmässä linnuillekin tärkeämpää on etsiä ravintoa kuin riekkua.

Kun keskeytämme melonnan kuuntelutuokiota varten, hätkähdämme huomaamaan, että jos korviin ei kantaudu lintujen ääntä, niin ei kyllä kuulu mitään muutakaan.

Tällaista on täysi hiljaisuus.

Kontrasti on iso verrattuna siihen, kun muutama vuosi sitten toukokuussa edellisen kerran vierailimme samalla joella. Silloin kymmenet lokit kirkuivat ja joutsenparit melskasivat kanootin ympärillä. Pikkukahlaajat ja sorsat sinkoilivat jokiuoman yli.

Tunnelma oli kuin lintujen rokkikonsertissa.

Kuistille kanootilla

Viime kesän runsaat sateet ja talven paksut hanget näkyvät nyt vesimassoina silmiemme edessä.

Vesi on noussut varsinaisesta uomastaan ja levittäytynyt kymmeniä metrejä alavien rantojen yli ja metsän sekaan. Jos joku on joskus suunnitellut tekevänsä metsäretken kanootilla, nyt siihen olisi tilaisuus.

Monelle jokipenkereen mökillekin pääsisi melomalla aivan kuistille asti.

Noin 200 kilometrin Koitajoki kiemurtelee alkuosuuksillaan välillä Venäjän, välillä Suomen itäisimmän kunnan, Ilomantsin, puolella. Yläjuoksulla kapea ja tiuhaan mutkitteleva joki tarjoaa todellista erämelontaa soiden ja metsien keskellä.

Kesonsuon kohdalla rauhallinen joki virtaa jo satoja metrejä leveänä ja välillä sokkeloisenakin uomana. Mutkia meloessa tarkan sijainnin kertova puhelimen karttasovellus on hyvä varuste, etenkin ensimmäistä kertaa joella vierailevalle.

Ilmojen valtias yllättää

Sitten alkaa tapahtua.

Ensin useiden telkkäparien viheltävät siivet ja muutamien joutsenkaksikoiden töräytykset palauttavat uskon omaan kuuloaistiin.

Hetkeä myöhemmin teerikukkojen pulpatus kantautuu harjun takaa yllättävänkin kovaa.

Yhtäkkiä mäntyjen latvuksiin ilmestyy ilmojen valtias, siipivälillä mitattuna Suomen suurin lintu.

Ensin näyttää siltä, että merikotka ottaa hatkat saman tien, mutta se ilmestyykin leveine siipineen uudelleen.

Kanootti osuu jääpatjan päälle ja pysähtyy kunnioittamaan vaikuttavaa hetkeä.

Lintuhan lähtee lentämään melkeinpä kanoottia kohti! Välillä liitäen, välillä siipiään vähän tehottomankin näköisesti kauhoen iso lintu tekee kaksi puolen minuutin keikausta noin 80 metrin päähän kanootista ennen kuin saa tarpeekseen ja lentää kohti Kesonsuon keskustaa.

Toisen kierroksen aikana tajuan jo kaivaa puhelimen taskusta, jotta voin taltioida lentoa muillekin. Videosta tuskin tulee mitään suurta viraalihittiä, mutta näillä seuduilla harvinaisen jätin kohtaaminen lämmittää omaa mieltä vielä pitkään.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.