Hiihtomatkaa sata kilometriä. Matkan varrella täyshoito saunoineen, majoituksineen ja runsaine ruokailuineen.

Ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta hiihtovaellukselta, jossa suksija kuljettaa kaiken tarvittavan ruoasta majoitteisiin ahkiossa tai rinkassa.

Valtimolla ja Nurmeksessa, Pohjois-Karjalan pohjoisosissa, neljän majatalon verkosto on kuitenkin tarjonnut kohta jo 20 vuoden ajan paremmin Keski-Euroopasta tuttua kevyen repun ja täyden vatsan hiihtovaellusta.

Samalla ladulla petojen kanssa

Pohjoisimman majatalon, Puukarin Pysäkin, pihassa pakkaamme reppuun pitovoidepurkin, eväät sekä puukon ja tulitikut päivän hiihtoa varten.

Jalassamme ovat normaalit, perinteisen hiihtotavan sukset. Leveitä erämalleja ei tarvita, sillä majatalot kunnostavat moottorikelkalla ja latuhöylällä kapeaa latu-uraa majapaikkojen välillä. Mekin pääsemme hiihtämään juuri höylätylle ladulle.

Edessä on reilun 20 kilometrin päiväetappi. Majatalon yrittäjä näyttää kartalta hiihtoreitin ja sen varrelta käyttöömme varatun kodan, jossa voimme paistaa eväsmakkarat.

Suksitaival ei oikein ennätä alkaakaan, kun jo pysähdymme. Puolen kilometrin kohdalla ilves on tassutellut ladun poikki ja jättänyt jälkensä lumeen.

Päivän reitti paljastuukin oikeaksi näyteikkunaksi suurpetojen elämään.

Kymmenen kilometrin kohdalla erikoiset raahausjäljet ohjaavat meidät pois ladulta. Hetken jäljittämisen jälkeen hangelle levitetyt karkeakarvaiset tupot ja koiraeläinten jäljet paljastavat, mistä on kyse: susilauma on repinyt hirven palasiksi ja retuuttanut ruhon osia ladun vierelle.

Petojen jäljet eivät lopu tähänkään. Ennen kuin 15 kilometriä on täynnä, bongaamme ladun varresta vielä ahman tassujen jäljet. Vain talviunilla olevien karhujen jäljet jäävät näkemättä.

Kilot eivät karise

Kapea latu-ura polveilee suurimmaksi osaksi pitkin peltoja ja metsäteitä. Etenemistä helpottaa, kun reitti ei huiputa korkeita vaaroja eikä jyrkkiä mäkiä. Välillä latu piipahtaa metsän sisälle tai ylittää jäätyneitä järvenselkiä.

Vaikka latu kulkee yli 220 metsänomistajan mailla, emme törmää muiden tekemiin latuihin. Aika ajoin uran varrella olevat opasteet vahvistavat uskoa, että olemme oikealla reitillä.

Rauhallisesta hiihtotahdista ja tauoista huolimatta saavumme toisen majatalon pihaan jo alkuiltapäivästä. Viemme autolla kuljetetut matkatavaramme huoneisiin ja istuudumme katettuun kahvipöytään.

Kahvi- ja ruokailuhetkiä majataloissa kertyy vähintäänkin riittävästi. Kussakin majatalossa pääsemme testaamaan vatsan vetävyyttä nykykarjalaisen keittiön antimilla, kuten perinteisillä karjalanpiirakoilla.

Paitsi määrää, ruokapöydästä löytyy myös laatua. Majatalosta majataloon -retkiä tarjoavat yritykset ovat paikallisuutta korostavan Karelia à la carte -ruokamatkailuverkoston jäseniä. Suomen parhaana ruokamatkailutuotteena palkituilta retkiltä voi matkailija joutuakin lähtemään kotimatkalle pari kiloa aiempaa tuhdimmassa kunnossa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.