Nikkarilan metsäopistosta 1950-luvulla valmistunut Heikki Hyvönen oli aikalaisineen luomassa perustaa ennätyksellisen runsaiksi karttuneille metsävaroille, joiden varaan kelpaa nyt rakentaa uusia sellutehtaita.

Vanhana metsätalousneuvojana mies kantaa yhä huolta kotiseutunsa metsien kunnosta.

”Katso, tuokin koivikko olisi jo aikoja sitten pitänyt harventaa”, hän osoittaa, kun ajelemme Mäntyharjun kyläteitä.

Hyvönen murehtii, että hoitamattomia metsiä ja uudistamattomia hakkuualoja ilmaantunut näköpiiriin entistä enemmän.

”Olen vähän huolissani, miten pääkaupunkiseudulle keskittyvä metsänomistajakunta pystyy ja innostuu huolehtimaan metsistään. Jos metsänhoidon taso laskee, alkavat myös puuvarat taantua – metsällä on pitkä muisti.”

Itse Hyvönen on elänyt kuten on opettanutkin. Hän esittelee neljännesvuosisata sitten ostamaansa pienehköä metsätilaa. Ei liene tarpeen kertoa, että metsät ovat viimeistä piirtoa myöten hoidossa.

Hyvönen liikkuu metsässään vaivattomasti kaksipaikkaisella mönkijällä, jota varten palstalle on kunnostettu ja pinnoitettu kapeita ajouria.

Kierros metsästä paljastaa upeita, arvokasvunsa vilkkaimmassa vaiheessa olevia rauduskoivikoita ja tukkipuun mitat saavuttaneita kuusikoita. Ne saavat lihoa omassa rauhassaan ennen päätehakkuuta, sillä varttuneiden puustojen harvennuksiin mies ei innostu.

”Taimikonhoito ja kaksi harvennusta riittää, sen jälkeen puusto saa kasvaa päätehakkuuseen.”

Herkullinen vertailukohde

Sytkyttelemme eteenpäin ja tulemme palstan perälle, jossa on parin hehtaarin nuori ja kaunis metsä, vuonna 1996 kylvettyä männikköä. Sen eteen Hyvönen on tehnyt paljon työtä. Alkajaisiksi kylvöalalta piti perata sankkaa kastikkakasvosta parin kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Viimeksi hän on karsinut parhaat rungot ja merkinnyt kasvatettavaksi valitut puut lähiaikoina tehtävää ensiharvennusta varten.

Laskemme, että hehtaarilla on liki 2 000 runkoa, joiden keskiläpimitta on suunnilleen 15 senttiä ja pituus yli 15 metriä. Hehtaarin puuvaranto kohoaa yli puolentoista sadan kuution. Hyvönen on syystäkin ylpeä laadukkaasta männiköstään.

Kuvio tarjoaa myös herkullisen vertailukohteen.

Männikkökuvio ulottuu tilan rajaan, jonka takana on samaan aikaan hakattua metsää, tai ehkä pikemminkin hatelikkoa. Vesasyntyisiä koivutuppaita, liian vähän kuusialikasvosta ja muutamia mäntyjä – tällaisen metsän varaan ei kiinalainenkaan rakentaisi sellutehdasta.

”Soitin kerran omistajalle ja hän sanoi, että hän haluaa alueelle luonnon synnyttämän metsän.”

Hyvösen mielestä tilanne on surullinen erityisesti kansantaloudelle.

”Kasvuvoimainen metsämaa ja auringon valo ovat Suomen tärkeimpiä voimavaroja. Tällaisessa paikassa niitä makuutetaan ihan tyhjän panttina.”

Julkaistu Metsälehdessä 10/2018, jolloin Heikki Hyvöselle oli eksynyt väärä etunimi. Pahoittelemme.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.