Mutta mitä vaatii raivaajalta, jos taimikonhoito on rajusti myöhästynyt ja entinen aukko kasvaa lähes läpipääsemättömänä viidakkona kaikkia puulajeja?

Tästä sai menneenä syyskesänä kokemusta yhden miehen metsätyöyritystä, Raja-Mattia, pyörittävä lieksalainen Matti Turunen, kun työkohteeksi tuli 38 hehtaaria raivattavaa Lieksan Jaakonvaaran alueelta. Työ jakaantui pinta-alallisesti puoliksi ennakkoraivauskuvioihin ja nuoren metsän hoitoon.

Kohteet olivat yli kolmevuosikymmentä sitten hieman eri vuosina avohakattuja kuvioita, joissa oli tehty kevyt maanmuokkaus ja kylvö kuuselle. Arvattavasti hyväkasvuiset vaaranrinteet puskivat aluksi heinäkasveja ja vatukkoa, jotka tukahduttivat valtaosan kylvökuusien taimista. Sen jälkeen lehtipuusto oli pääosin valloittanut kuviot. Koska myös taimikonhoito oli jäänyt rästiin, kasvoi niilläkin kuvioilla, joissa valtapuustona oli kuusi ja joihin oli suunniteltu ennakkoraivaus, runsaasti poistettavaa lehtipuustoa.

Alkutöinä Matti raivasi nämä ennakkoraivauskuviot. Tämäkään työ ei ollut läpihuutojuttu: vain alikasvustona kasvanut pihlajikko kaatui ilman auttamista, mutta raippakoivut, lepät, haavat ja raidat joutui vääntämään käsin maahan.

Yhdeksäntoista hehtaarin kuvioiden läpikäyminen vei yhteensä 22 työpäivää, ja työtunteja kertyi yhteensä 155. Vajaa hehtaari päivässä oli tämän työn tulos.

Nuoren metsä hoito

Seuraavaksi raivaaja kävi käsiksi nuoren metsän hoitokuvioihin. Nyt työ hidastui oleellisesti. Poistettavaa puustoa oli enemmän ja paikoin myös paksumpaa. Lisäksi erittäin tiheässä kasvanut puusto oli osin riukuuntunutta, ja oksaosuutta oli vain tupsu latvassa. Jos tällainen puusto harvennetaan suositustiheyteen, lumituhoja seuraa väistämättä paksulumisilla Pohjois-Karjalan vaaroilla.

Paikoin kuviolla kasvoi yhden puulajin tiheitä ja jo reilusti kuitupuun mittaluokan saavuttaneita hieskoivu-, haapa- ja leppäpuustoja. Niistä osan Turunen joutui kaatamaan moottorisahalla, koska raivaussahan terä ei enää yltänyt kaatoon asti. Maapohjaan tuli paikoin metrinen kerros puuluokoa. Energia- ja polttopuuta olisi näiltä kuviolta kertynyt aikamoiset kasat. Nyt ne jäivät lahotessaan lannoittamaan maapohjaa.

Työ vei yhteensä 35 työpäivää ja tunteja kului 276. Saantona oli siten reilu puolihehtaaria päivässä.

”Malliesimerkki siitä, mitä seuraa taimenpelastuksen, taimikon varhaisperkauksen ja hoidon laiminlyömisellä. Ajallaan nämä hoitotoimenpiteet suoritettuina olisi näilläkin kuvioilla ollut runsaasti poistettavaa, myyntiin kelpaavaa ensiharvennuspuustoa, josta olisi saanut jo puukauppatuloja”, Turunen pohti.

Nyt omistajalle jäivät käteen vain kustannukset tehdystä työstä.

Julkaisu kokonaisuudessa Metsälehdessä 18/2017.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.