Taimikon varhaisperkauksen ajoituksesta ollaan montaa mieltä. Toiset vannovat keskikesän kasvukaudella tehtävän perkuun nimiin. Silloin kantojen uskotaan vesovan vähemmän. Toiset tekevät perkauksen lehdettömään aikaan, jolloin näkyvyys metsässä on parempi.

”Minun mielestäni oikea aika on raivata silloin, kun omasta kalenterista löytyy aikaa. Tärkeintä on, että taimikonhoitotyöt eivät viivästy sopivan hetken odottelun vuoksi”, sanoo Tero Seppälä.

Kontiolahdella asuva Seppälä on Suomen ampumahiihtomaajoukkueen kantavia voimia, mutta myös metsänomistaja sekä metsätalousinsinööri.

”Keväällä kilpailukauden jälkeen minulla on parin kuukauden mittainen kevyempi jakso harjoittelusta. Silloin suuntaan raivaussahan kanssa metsään ennen kotitilalla Haapajärvellä tehtäviä kevätkylvöjä”, Seppälä kertoo.

Työ tuottavinta keväällä

Seppälä on sitä mieltä, että varhaisperkaukset on järkevää tehdä keväällä ennen kasvukauden alkua.

”Näkyvyys on hyvä, kun puissa ei ole vielä lehteä eikä heinikko ole noussut kasvuun. Työ on huomattavasti tehokkaampaa keväisin. Kaikkein mukavinta on raivata kevään viimeisillä hankikeleillä.”

Seppälä tekee metsätöitä vanhempiensa metsissä ja on myös hankkinut itselleen pari pienehköä metsätilaa.

”Minua kiinnostavat tilat, joissa on nuorta metsää ja hoitotöitä. Olen 27-vuotias, joten uskon, että hoitamalla metsiä hyvin ehdin saada niistä itsekin taloudellista hyötyä. Metsä on urheilijalle vähän kuin eläkesijoitus.”

Usein Seppälä suuntaa raivuutöihin yhdessä isänsä Timon kanssa. Normaalisti valmista jälkeä syntyy parivaljakolta yhteensä noin hehtaari päivässä.

”Täysi päivä raivuulla tuntuu urheilijankin kropassa. Kuormitus on otettava huomioon treeneissä, jotta palautumiselle jää aikaa. Raivaustyö on hyvää harjoitusta muun muassa tasapainon kannalta, kun sahan kanssa liikutaan epätasaisessa maastossa.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.