Harmittaa, kun Suomessa sellua julkisuudessa arvostellaan huonon jalostusarvon tuotteeksi. Sellu on hieno ja monipuolinen tuote.

Heikosta jalostusarvosta moittijoilta on saattanut jäädä kansantalouden luennot väliin. Yksinkertaistettuna jalostusarvolla tarkoitetaan tuotannon arvonlisäystä, usein työntekijää kohden. Tulevalla Kemin tehtaalla jalostusarvo lienee noin 600 miljoonaa euroa vuodessa ja sen tekee 170 työntekijää. Yli kolme miljoonaa euroa per työntekijä, aivan hurja luku.

Jos haluaisimme tehdä kilohinnaltaan kalliita tuotteita, voisimme keskittyä vaikkapa timantti- ja kultakorujen yksilölliseen valmistukseen. Siinä jää tosin jalostusarvo taatusti huonommaksi kuin sellun teossa.

Puusta tehty sellu ei ole yksi ja yksinkertainen tuote. Sitä tehdään eri puulajeista eri käyttökohteisiin.

Kemin tehtaan sellusta tehdään todennäköisesti paljon pehmopapereita, pohjoisen ensiharvennuskuitu sopii siihen hyvin. Rauman sellutehdas tekee paljon pitkäkuituista havusellua sahoilta tulevista tukkien sahauksessa jäävistä pinnoista. Tällä sellulajilla saadaan vahvoja tuotteita. Paperin repäisylujuus ja ns. vetolujuus tulevat hyviksi. Joensuun Uimaharjulla valmistetaan liukosellua, josta tehdään Kiinassa viskoosia. Meillä kaikilla on taatusti vaatteita ja kodissa tekstiilejä, joissa on viskoosia.

Välimuotona on puolikemiallinen BCTMP, johon jää myös ligniiniä, joka selluloosan teossa poistetaan käytännössä kokonaan. BCTMP:stä valmistetaan keveitä ja lujia taivekartonkeja. Otan varmasti joka päivä useampia kertoja käteeni siitä tehtyjä pakkauksia, viimeksi aamiaisella hapankorppupakkauksen.

Kuitenkin ehdoton suosikkini on karboksimetyyliselluloosa eli CMC. Söin sitä viimeksi eilen, jäätelön ainesosana – se estää jääkiteiden muodostusta. Sitä on myös monissa muissa elintarvikkeissa, sillä se pitää elintarvikkeen rakenteen herkullisena. Aamulla harjatessani hampaat totesin, että sitä on myös hammastahnassa. Kun laitat pesukoneeseen pyykkipulveria, on sitä sielläkin. Ruuassa ja juomissa sen löytää koodilla E466. Suurin CMC:n käyttäjä on kuitenkin käsittääkseni öljyteollisuus. Kivaa, että maailman suurin CMC-tehdas on Äänekoskella.

Selluloosasta tullaan Suomessa tekemään muutaman vuoden kuluessa merkittäviä määriä suoraan puuvillaa korvaavaa kankaiden raaka-ainetta. Tuotantoprosessissa kemikaalit kiertävät ja se on äärimmäisen ympäristöystävällistä toisin kuin puuvillan tuotanto.

Ilman sellun tekemistä pitäisi Suomessa korjattavasta puusta käytännössä reilusti yli puolet polttaa – isoin osa kuitupuusta ja sahoilta tulevat pinnat. Jättimäisessä metsävaltiossa Kanadassa tilanne on katastrofaalinen, paitsi sahojen, myös järkevän metsänhoidon osalta. Siellä on isoja alueita, jossa kuitupuuta ja sahojen sivutuotteita ei halua ostaa kukaan. Kanadassa sellu- ja paperiteollisuus on vähentynyt todella nopeasti.

Pidän ympäristöystävällisistä sellusta tehdyistä tuotteista. Tätä kolumnia kirjoittaessani, noin tunnin aikana, olen ainakin syönyt aamiaisen, jonka valmistuksessa uunin pelti pysyi leivinpaperin ansiosta puhtaana. Aamiaisella kului myös arkki talouspaperia ja ihan hetki sitten paperinenäliina.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.