Suomussalmen raakkutuho on tuonut esiin monia seikkoja myös raakkujoen ylitykseen johtaneesta hakkuusta. Metsänomistajille tapaus on ainakin esimerkki siitä, miten metsätaloudella voi tehdä rahaa.
Ei sertifikaattia
Iltalehden varmistamien tietojen mukaan metsät, joiden hakkuusta puuta raakkujoen yli kuljetettiin, eivät kuulu sertifioinnin piiriin. Kuumimman raakkukohun aikaan tullut tieto ei ainakaan parantanut mielikuvaa siitä, että hakkuulla olisi huomioitu luontoarvoja metsäteollisuuden juhlapuheiden mukaisesti.
Metsän sertifiointi on metsänomistajan oma päätös. Yleisesti metsänomistajat kuuluvat automaattisesti sertifikaattiin, sillä metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä metsänomistajan metsät ovat mukana PEFC-sertifioinnissa.
Sertifioimattomuus antaa ainakin teoriassa metsänomistajalle mahdollisuudet siihen, että hakkuista voi ottaa irti täyden taloudellisen hyödyn vähimmällä mahdollisella luontoarvojen huomioimisella. Metsäsertifikaatit sallivat, että tuotteisiin voidaan sekoittaa mukaan tietty määrä sertifioimatonta puuta.
Sertifiointi ei siis ole järkkymätön elinehto puun myynnille. Etenkään, jos myy kerralla niin suuren määrän, että puunostajien on kireässä kilpailutilanteessa vaikea sivuuttaa houkuttelevaa jättikauppaa.
Suomussalmen raakkuhakkuun puut ostanut Stora Enso ilmoitti kertovansa sertifioimattoman metsän omistajalle, että yhtiö toimii joka tapauksessa hakkuissa vähintään PEFC-sertifikaatin vaatimusten mukaisesti.
PEFC-metsäsertifioinnissa vesistöjen suojakaistan minimileveys on viisi metriä, mutta keskimäärin suojakaistan tulee olla vähintään 10 metriä. Lisäksi raakkujokien varsille on olemassa ely-keskusten erityissuositus 45 metriä leveän hakkaamattoman suojakaistan jättämisestä. Ilmakuvien perusteella on selvää, että Suomussalmen Hukkajoen suojakaistat ovat ainakin raakkusuositusta kapeampia.
PEFC myös edellyttää, että hehtaaria kohden pitää jättää keskimäärin vähintään 10 elävää ja 10 kuollutta säästöpuuta. Mikäli kuollutta puuta ei ole riittävästi, hehtaaria kohden tehdään vähintään 2–5 tekopökkelöä.
Säästöpuut voidaan keskittää vesistöjen suojakaistoille. Raakkutapauksen ilmakuvissa näkyvät pienet säästöpuutupsut kertovat, että raakkuhakkuussa sertifioinnin edellyttämän säästöpuumäärän löytyminen näyttää jäävän suojakaistojen varaan.
Avohakkuu tehtiin kasvatusmetsään
Helsingin Sanomien tekemän ilmakuvavertailun perusteella kyseiselle raakkujoen viereiselle alueelle tehtiin avohakkuu edellisen kerran 1960-luvun alussa. Ainakin ison osan puustosta voi olettaa olleen enimmillään 60-vuotiasta.
Kaadettavaksi nyt ilmoitettu noin 50 hehtaarin avohakkuuala on poikkeuksellisen suuri. Metsänkäyttöilmoitusten perusteella suurin osa Suomussalmella avohakattavaksi merkitystä puustosta on harvennettu edellisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten.
Joulukuussa 2011 tehtyjen metsänkäyttöilmoitusten mukaan kolmannes alueesta oli tuolloin ensiharvennusta. Perinteisen metsätalouden oppien mukaan puusto ei kasva ensiharvennuksesta päätehakkuukypsäksi 10 vuodessa. Toki puun kasvussa tapahtuu tuossa ajassa arvokasta siirtymää kuitupuusta tukkipuuksi.
Raakkutapauksessa nurin on siis pantu keskenkasvuista kasvatusmetsää. Perustelut tällaiselle matematiikalle löytynevät puunhintatilastoista.
Kaupat huippuhintojen aikaan
Metsälehden puunhintatilastojen mukaan tukki- ja kuitupuiden hinnat nousivat tänä keväänä huipputasolle myös Kainuu-Koillismaan hintatilastoalueella. Mänty- ja kuusitukkien keskimääräiset kuutiohinnat kipusivat 80 euroon, havukuitupuiden osalta kirjattiin 34–36 euron keskimääräisiä kuutiohintoja.
Raakkutuhoa tutkiessaan Metsähallitus päätyi arvioon, että raakkujen yli ajettiin metsäkoneella ainakin 300 kertaa. Taustalla olivat metsävaratietoihin perustuvat Metsähallituksen arviot siitä, että noin 50 hehtaarin avohakkuualalta liikkuisi 5 000 kuution edestä puuta.
Metsänkäyttöilmoitus raakkujoen viereisestä avohakkuusta on tehty toukokuussa. Maltillisellakin tukkiprosentilla arvioituna 5 000 kuution puun myynnissä on ollut tänä keväänä Kainuussa kyse yli 200 000 euron arvoisesta puukaupasta.
Päätehakkuutulojen lisäksi on toki huomioitava uudistamiskustannukset. Metsänkäyttöilmoituksessa raakkuhakkuun uudistamistamismenetelmäksi on merkitty männyn kylvö, jonka kustannukset 50 hehtaarin alalta ovat 30 000 euron luokkaa.
Metsälehdelle metsätilojen hintaseurantaa ylläpitävän Hannu Liljeroosin tilastot kertovat, että UPM myi raakkutapauksen keskelle nyt joutuneen metsätilan yksityiselle henkilölle kauppahinnalla 170 000 euroa vuonna 2011. Tilan koko pinta-ala on 128 hehtaaria.
Metsälehti on tavoitellut raakkutapaukseen liitetyn metsäpalstan omistavaa yksityishenkilöä, mutta hän ei vastannut puheluun eikä tekstiviestitse lähetettyyn kommenttipyyntöön.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
