Hirvieläinten metsästyskausi on käynnissä, joten valtion kassaan alkaa pian kilahdella euroja. Metsästäjät maksavat kaatamistaan luvanvaraisista hirvieläimistä eli käytännössä hirvestä ja valkohäntäpeurasta pyyntilupamaksua.
Saalisruhoista kerättyjen maksujen ensisijainen tarkoitus on korvata maanomistajille hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja sekä vahinkojen ehkäisemisestä koituvia kuluja. Esimerkiksi viime vuonna yksityiset metsänomistajat saivat 740 000 euroa hirvivahinkokorvauksia.
Vahingonkorvaukset ovat kuitenkin jääneet viime vuosina selvästi pienemmiksi kuin mitä pyyntilupamaksuista on kertynyt rahaa. Esimerkiksi viime vuonna lupamaksuista kertyi 4,6 miljoonaa euroa.
Korvausjärjestelmä rajaa vahinkoja niin, että kaikista hirvieläinten aiheuttamista syöntituhoista ei makseta korvausta.
Vahinkoarvioinnista vastaavan Metsäkeskuksen mukaan moni paha vahinko jää ilmoittamatta. Metsäkeskus on myös todennut, että metsänomistajat voivat jättää ilmoittamatta syöntituhosta, jos epäilevät, ettei 170 euron korvauskynnys ylity.
Valtio on kuitenkin löytänyt ylijäävälle pyyntilupamaksukertymälle monta käyttötarkoitusta.
Tietojärjestelmät kalliita
”Korvausten maksaminen on ensisijaista. Muulla rahankäytöllä pyritään vaikuttamaan siihen, että vahinkoja syntyisi mahdollisimman vähän,” kertoo erityisasiantuntija Jussi Laanikari maa- ja metsätalousministeriöstä.
Pyyntilupamaksuilla on rahoitettu hirvieläinkantojen säätelyyn olennaisesti vaikuttavia toimia. Näitä ovat esimerkiksi tietojärjestelmät, kuten riistavahinkorekisteri ja Oma riista -palvelu, joiden kehittämiseen sekä ylläpitoon käytetään rahaa vuosittain.
”Tietojärjestelmät ovat kalliita, mutta esimerkiksi Oma riistan käyttöönotto on kehittänyt huomattavasti Luonnonvarakeskuksen tekemää hirvikannan koon arviointia”, Laanikari arvioi.
Maa- ja metsätalousministeriö avasi myös tänä vuonna kaikille avoimen riistavahingot.fi-palvelun. Pyyntilupamaksuista rahoitetussa palvelussa on ajantasaista tietoa muun muassa hirvieläinten aiheuttamista vahingoista ja onnettomuuksista.
Rahaa estotoimiin ja tutkimukseen
Vahingonkorvausten lisäksi pyyntilupamaksuilla rahoitetaan keinoja, joilla voidaan estää tai vähentää hirvieläinvahinkoja. Näitä keinoja välittää metsänomistajille ja maanviljelijöille Riistakeskus.
Metsissä yleisiä estämiskeinoja ovat hirvinauhat ja puihin sumutettava hirvikarkote Trico. Pahimpien tuhotaimikkojen ympärille on myös pystytetty järeää teräsaitaa. Viljelysten suojaamiseen voidaan käyttää kevyttä sähköaitaa tai laatikosta ylös pomppaavia scary man -paine-ilmaukkoja, jotka pelottavat valkohäntäpeuroja pois erikoisviljelmiltä.
Pyyntilupamaksuilla rahoitetaan myös hirvieläinkantojen seurantaa ja tutkimusta. Maksuilla voisi rahoittaa esimerkiksi tutkimusta, jossa hirvieläinvahingon estämistoimelle eli hirvikarkote Tricolle etsitään uutta tehokkaampaa levitysmenetelmää.
Suomen erikoisuus
Hirvikannan hallinta perustuu hirvitalousalueisiin. Pyyntilupamaksuista on jaettu rahaa hirvieläinkantojen hoitoon eli muun muassa Riistakeskuksen hankkeeseen, jossa kehitettiin hirvitalousalueiden toimintaa. Hankkeessa palkattiin yhdeksän määräaikaista hirvitalousaluesuunnittelijaa.
”Osa heistä on vakinaistettu. Suunnittelijat tuovat lisäarvoa sidosryhmäneuvotteluihin ja kantatavoitteen toteutumiseen. He seuraavat, miten (hirvi)kantatavoitteisiin päästään jahtikauden aikana”, Laanikari kertoo.
Kerätyt pyyntilupamaksut ovat käytettävissä siirtymämäärärahana kolmen vuoden ajan, sen jälkeen ne päätyvät valtion yleiskassaan. Viime vuosina maksukertymää ei ole jäänyt käyttämättä.
”Tällaista järjestelmää ei ole missään muussa EU-maassa. Niissä joko korvauksia ei makseta lainkaan tai maanomistajat ja metsästäjät sopivat korvauksista suoraan keskenään”, Laanikari sanoo.
Esimerkiksi Ruotsissa hirvikannat ovat korkealla tasolla, mutta maanvuokratkin ovat korkeampia. Suomen korvaussysteemin perusteena on kaatolupajärjestelmän rakenne.
Suomessa metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle, mutta maanomistajan mahdollisuutta estää hirvi- ja valkohäntäpeuravahinkoja metsästämällä on rajoitettu, koska pyynti on luvanvaraista ja kaatoluvan saaminen vaatii hirvellä vähintään 1 000 hehtaaria yhtenäistä ja valkohäntäpeuralla 500 hehtaaria yhtenäistä maapinta-alaa.
Pyyntilupamaksut
- Aikuisesta hirvestä 120 euroa, vasasta 50 euroa.
- Valkohäntäpeura, muut peurat ja saksanhirvi: aikuinen 17 euroa ja vasa 8 euroa.
- Lain mukaan pyyntilupamaksut käytetään ensi sijassa hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisyyn ja korvaamiseen sekä riistavahinkorekisteriin ja muihin hirvieläinten hallinnointiin liittyviin tietojärjestelmiin.
- Lisäksi maksuja voidaan käyttää hirvieläinkantojen seurantaan, tutkimukseen ja hoitoon.
- Rahaa on mahdollista käyttää myös EU-hankkeisiin ja enintään seitsemän henkilön palkkakustannuksiin.
- Pyyntilupamaksukertymä on vaihdellut viime vuosina 4,5–5,5 miljoonan euron välillä, hirvisaaliista riippuen.
- Hirvieläinten aiheuttamia metsätuhoja on korvattu viime vuosina 0,7–2 miljoonaa euroa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suomen hirvipolitiikka on vanhingonkärsijäryhmien (satoja tuhansia) kannalta täysi farssi tai toisin sanoen hölmöläisten hommaa.
Korvauksia maksetaan alle miljoonalla ja lähes 20 eri vahinkolajia kustantavat toista miljardia.
Mm kansanterveys huononee ja sairaanhoidon tarve kasvaa, kun ihmiset eivät halua mennä luontoon hirvikärpästen ja punkkien syötäväksi.
Puutarhatuhoja ei arvioi kukaan. Myöskään liikenteessä kuolleita ja vammautuneita ei arvoteta mitenkään.
Moninkertaisesti ylisuuret ja luonnottomat hirvieläinkannat ovat MMM:n virkamiehille ja riistajohtajille niin suuri arvo, että sitä ei ylitä mikään taloudellinen eikä ihmimillinen kärsimys.
Hirvieläinten kesäkautiset määrät ovat 2 – kertaiset talvikausiin verraten.
Lentolaskentaa ei sallita, koska se antaa oikean tuloksen tiheyksistä, jotka ovat tutkitusti luokkaa 30 % ilmoitettuja maalaskentoja suuremmat.
Kärsijöissä myös luottamus yhteiskuntaan, virkamiehiin ja demokratiaan heikkenee, kun selvään epäkohtaan ei saada korjausta. Itseppäisyys ja typeryys vain lisääntyy.
Eikös ole juolahtanut mieleen , että korvausten väheneminen kertoo vähentyneestä hirvikannasta. Viimeiset puoli vuosikymmentä on ollut kova tappotahti päällä . Lisäksi on panostettu voimakkaasti keinoihin ,joilla hirvikanta voidaan arvioida reaaliajassa mahdollisimman tarkasti.
Tuskin niitä lentolaskentojakaan on erikseen kielletty. Muilla keinoilla päästään riittävän tarkkaan tulokseen. Lentolaskennoissa lasketetut hirvet asuvat laskenta-aikaan talvehtimisalueilla laumoissa. Valtaosa metsistä on tuohon aikaan täysin hirvivapaata aluetta. Kuitenkin se on ratkaisevaa ,missä hirvet metsästyksen aikaan asustavat. Silloin kantaa harvennetaan ja sen tulee tapahtua vallitsevan paikallisen tilanteen pohjalta.
Nykyisin pyyntilupien käyttöaste on jo pitkästi alle 80% ja tulee pysymäänkin alhaalla ,kun vasatuotto on alentunut ja pyyntilupaehdoissa on kannan rakenteen pohjalta annettu suositus ,jossa vasojen osuus tulee olla kappalemääräisesti 2/3 saaliista.
Vasa ei ole helppo saalis eikä vasajahteihin joulukuun pakkasilla ja pimeydessä ole isommin halukkaita . Ei ole enää juuri muutenkaan ,jos seuraa kohti on tarjolla kaadettavaksi vain yksi uros. Kun kahta porukasta vuosittain poistuvaa kohti on seuraan tulossa vain yksi uusi jäsen tai ei sitäkään ,se kertoo jotakin tulevaisuudesta. Muut harrastukset ovat kiinnostavampia . Hirvet saavat jatkossa lisääntyä ihan rauhassa kenenkään piittaamatta . Metsälle ei ole tulijoita ,jos rahallisille ja ajallisille uhrauksille ei saada vastiketta. Muut harrastukset kilpailevat paljon paremmalla hyötysuhteella.
Jos Suomen systeemi on niin huono, kuinka on mahdollista että kaikissa meidän naapurimaissa on paljon suuremmat sorkkaeläinkannat kuin Suomessa. Artikkeli aiheesta löytyy esim hakusanoilla ”Sorkkaeläimet naapurimaissa”.
Kevättalvella 2023 meidän riistanhoitoyhdistyksen alueelle tilattiin lentolaskenta ja tulos oli hieman pienempi mitä metsästäjien oma arvio kannasta.