Sorvivisalla on Keski-Euroopassa kohtalainen kysyntä. Siellä tukeista valmistetaan viilua.
”Sitä käytetään ylellisyyskohteissa, esimerkiksi urheiluautojen ja lentokoneiden sisustuksissa”, Visakoivua välittävän BellusWoodin toimitusjohtaja Oskari Koskinen kertoo.
Arvokasta sorvivisaa saadaan hakkuukypsien, kasvatusaikana pystykarsittujen visakoivujen tyvistä, vähemmän haluttua oksavisaa visakoivujen latvaosista. Visakoivikko tuottaa kiertoaikanaan enemmän oksa- kuin runkovisaa.
Tyypillinen sorvauskelpoisten visakoivujen hankintaerä on ehkä kymmenen runkoa. Isoja visoja saadaan esimerkiksi kesämökkien tonteilta, jonne niitä on istutettu. Isot visaviljelmät eivät vielä ole hakkuukypsiä. Luonnon visat ovat harvinaisia.
”Ongelmana on, että luonnon visakoivuja ei useinkaan tunnisteta, vaan ne tehdään hakkuissa energiapuuksi.”
Reilut kaksi euroa kilolta
Visakoivut ostetaan yhä kilokaupalla. Vakiintuneita markkinoita ei ole, vaan hinta muodostuu sen mukaan, miten kysyntä ja tarjonta sattuvat kohtaamaan. Takavuosien hurjimmista hintatarjouksista on tultu alaspäin.
”Sorvivisastakaan ei pysty maksamaan kolmea euroa kilolta kuin poikkeustapauksissa”, Koskinen sanoo.
Sorvivisatukkien vähimmäisläpimitta latvasta noin 20 senttiä. Pituus riippuu karsintakorkeudesta.
Oksavisaa käytetään esimerkiksi puukkojen kahvaosiin ja muuhun pienimuotoiseen nikkarointiin. Kysyntä on niukkaa.
”Ostamme sitä tarpeen mukaan, mutta hinta on 30–70 senttiä kilolta.”
Tarjonta kasvaa
Visakoivun kasvatus on lisääntynyt 1980-luvulta alkaen. Se tarkoittaa valtavasti lisääntyviä hakkuumahdollisuuksia 2030- ja 2040-luvuilla.
”Viljely huipentui 1990-luvulla, vuonna 1998 istutettiin yli 600 hehtaaria visakoita. 2010-luvulla istutusmäärät ovat pienentyneet alle 200 hehtaariin, selvittää Luonnonvarakeskuksen metsänjalostuksen asiantuntija Risto Hagqvist.
Tällä hetkellä sorvivisaa hakataan vuosittain vain muutamia tonneja. Tarjonta voi lisääntyä monikymmenkertaiseksi, kun takavuosien suuristutukset varttuvat.
Lähivuosikymmenien visavuorta ei saada mahdutettua nykyisille markkinoille. Sen vuoksi suomalaisten visayrittäjien muodostama BellusWood on pestannut Kiinaan edustajan esittelemään ja markkinoimaan visaa.
”Toiveet visakaupan avautumisesta Kiinaan ovat hyvät”, Oskari Koskinen kertoo.
Risto Hagqvistin mukaan myös Venäjällä voi avautua uusia markkinoita suomalaiselle visalle. Visan käytöllä on itänaapurissa perinteitä eikä omaa tarjontaa juuri ole.
”Visan kasvattaminen ei onnistu suurmetsätaloudessa. Sen esimerkiksi Metsähallitus on saanut huomata. Tämä luontuu parhaiten yksityisille, jotka pitävät hyvää huolta viljelmistään.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
