Puukaupassa myyjän ja ostajan intressit eivät aina välttämättä kohtaa toivotulla tavalla. Metsänomistaja haluaa saada puistaan mahdollisimman hyvän hinnan. Tämä toteutuu parhaiten, jos jokaisen kaadettavan rungon tukkisaanto maksimoidaan. Puun ostajan tavoitteena voi sen sijaan olla maksimoida koko leimikon jalostusarvo, mikä takaa tuotteille parhaan mahdollisen myyntihinnan.

”Suomessa puunkorjuun ongelmallisuus kiteytyy siihen, että metsänomistajan tilipussin suuruus ja leimikon jalostusarvo eivät korreloi keskenään. Lopputulos on aina jonkinasteinen kompromissi”, kertoo puutavaran mittaukseen ja katkontaan erikoistunut kenttäpäällikkö Pauli Rintala MTK:sta.

Puuttumiskynnys veteen piirretty viiva

Metsänhoitoyhdistykset ovat profiloituneet puunkorjuun valvojina. Se nähdään yhdistyksissä sekä liiketoimintana että edunvalvontana.

Valtaosassa leimikoista korjuu onnistuu Rintalan mukaan hyvin, ja toiminta on puukaupan sopimusehtojen mukaista, mutta toisinaan valvonnassa paljastuu puutteita.

”Iso kysymys on, että missä menee raja, jolloin asiaan on puututtava. Jokaiseen pikkuasiaan ei voi puuttua, mutta oleellisiin kylläkin. Korjuun lähtökohdat vaihtelevat, joten vaatii paljon ammattitaitoa havaita metsänomistajan kannalta oleelliset asiat.”

Selvät virheet hoidetaan yleensä ostajan ja myyjän välillä nopeasti ja vähin äänin.

”Julkisuuteen nousevat lähinnä vain ne tapaukset, joissa on erilaiset näkemykset siitä, onko toimittu sopimusehtojen puitteissa”, Rintala huomauttaa.

Tiedä mitä myyt

Metsänhoitoyhdistys Päijänteen metsäneuvoja Henri Huusko sanoo, että onnistunut puukauppa lähtee liikkeelle leimikon suunnittelusta.

”Metsässä muodostuu käsitys siitä, minkä verran kuutioita ja mitä puutavaralajeja kohteelta on mahdollista tehdä. Se, että tuntee myytävän kohteen, on hyvä lähtökohta myös korjuun valvonnalle, kun odotukset ovat realistiset”, Huusko sanoo.

Päijänteen metsänhoitoyhdistys suorittaa puukaupan korjuun valvonnan maastossa aina, jos metsänomistaja on antanut yhdistykselle valtakirjan puukaupan hoitamiseen. Korjuunvalvonnan voi ostaa metsänhoitoyhdistykseltä tai monilta yksityisiltä metsäpalveluyrityksiltä myös erillisenä palveluna.

”Metsänomistajalle palvelun kustannus on meillä päätehakkuukohteella 0,8 euroa per kuutiometri. Se sisältää myös leimikon suunnittelun, kilpailutuksen ja tarjousten vertailun.”

Huusko suuntaa maastoon valvomaan korjuuta, kun työt ovat olleet jo hetken aikaa käynnissä.

”Tällöin myös kuljettajalle on jo muodostunut selkeä käsitys leimikosta, joten hän osaa ottaa kantaa onnistumisen edellytyksiin.”

Korjuun valvonnan yhteydessä Huusko tarkastaa aina hakkuukoneen mittalaitteen toiminta on tarkastettu.

Ovathan kaikki mitat käytössä?

Päätehakkuulla valvonnan painopiste on puutavaran katkonnassa. Kun katkotut puut ovat levällään palstalla, on katkontaa helpompi tarkastella kuin puiden ollessa pinossa.

”Pyrin yhdistämään katkotuista pölkyistä kokonaisia runkoja, jolloin pystyy hahmottamaan selkeämmin, onko tukkiosa otettu tarkasti talteen.”

Korjuunvalvojan työkaluna mukana kulkee rullamitta, jolla tarkistetaan tukkien latvaläpimittoja.

”Tarkastan, että tukkiosa on hyödynnetty pääsääntöisesti puukauppasopimuksen mukaisiin minimilatvaläpimittoihin saakka. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että myös lyhyitä tukkimittoja hyödynnetään kattavasti.”

Pauli Rintala huomauttaa, että hakkuukone optimoi lähtökohtaisesti hintalistan avulla yksittäisen rungon katkonnan metsänomistajan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

”Mutta korjuun- ja katkonnanohjauksen avulla leimikosta voidaan lähteä hakemaan jalostuksen kannalta tietynlaista pölkkyjakaumaa eli arvosaantoa. Tämän pitää tapahtua kuitenkin puukauppasopimuksen mittojen ja laatujen puitteissa.”

Korjuun päätyttyä Huusko tarkastaa mittaustositteista, että puut on katkottu sovitusti. Sahayhtiöiltä hän saa niin kutsutut pitkät motolistat, mutta suuret metsäyhtiöt eivät pitkiä listoja toimita metsänhoitoyhdistykselle, jolla on omaa korjuupalvelua.

”Tämä vaikeuttaa metsänomistajan edunvalvontaa, koska pitkästä motolistasta voisi tarkistaa, että esimerkiksi lyhyitä tukkimittoja on hyödynnetty kattavasti, eikä jotain tiettyä pituus-läpimittayhdistelmää ole painotettu liikaa.”

Valtakirjalla myydyillä metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun leimikoilla korjuuta valvoo Huuskon mukaan saman metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja.

”Valvonta suoritetaan aivan samalla periaatteella kuin muidenkin ostajien leimikoilla.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 22/2019

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.