Metsälehdessäkin on tänä vuonna esitelty puukauppaesimerkki, jossa ostotarjousten välinen ratkaiseva hintaero syntyi lopulta tarjouserittelyn toiseksi alimmalla rivillä. Siellä lukee hakkuutähteet tai latvusmassa.

Hakkuutähteitä eli puiden oksia ja latvuksia kerätään energiapuuksi pääasiassa avohakkuissa kaadettujen kuusikoiden jäljiltä. Hakkuutähteiden hinnat ovat tilastojen perusteella olleet viime vuoden lopulta lähtien nousussa eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

Oksien ja latvojen keruussa on harvoin kyse useista tuhansista euroista, mutta niiden hinnoittelu voi tuoda puukauppatarjouksiin useiden satojen tai jopa tuhannenkin euron hintaeron. Hakkuutähteiden hinnannousu voi olla puunostajien keino säädellä ainespuun eli tukin ja kuidun hintakehitystä.

”Yksi tapa leimikon (hakattavaksi merkityn alueen) voittamiseksi on maksaa latvusmassasta reilusti enemmän kuin kilpailijat, ja sitten ainespuutavaroista saman verran kuin muut”, kertoo tutkija Jussi Leppänen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Eli kun paikallisella puunostajalla ei ole enää halua tai pääkonttorin lupaa nostaa tiukasti kilpaillun hakkuukohteen tukki- ja kuitupuun hintoja, hän lisää hintaa hakkuutähderiville ja pyrkii sitä kautta nostamaan puunostotarjouksensa kärkipaikalle.

Syynä kikkailuun on se, että puun kova kysyntä ei saisi puunostajien näkökulmasta näkyä pääpuutavaralajien eli tukki- ja kuitupuun hintatilastoissa niin voimakkaana nousuna, että metsänomistajille syntyy teollisuuden näkökulmasta liian suuria hintaodotuksia tuleviin puukauppoihin.

Tähteistä ei niin laadukasta haketta

Luken erikoistutkija Johanna Routa kertoo, että hakkuutähteiden käyttömäärä vaihtelee lämpö- ja voimalaitoksissa hiukan eri vuosina, mutta mitään suuria muutoksia hakkuutähteiden käyttöön ei ole odotettavissa. Energiakäyttö tuskin on pääsyy hakkuutähteiden hintapompsahduksille, sillä oksista ja latvuksista tehty hake ei ole parasta energialaitosten hakepolttoainetta.

”Korkealaatuinen runkopuuhake kestää varastointia huomattavan paljon paremmin kuin hakkuutähdehake. Huonolaatuisempi hakkuutähdehake jää häviölle, jos rajan takaa virtaa korkealaatuista haketta polttoon”, Routa kertoo.

Suomessa on viime aikoina kohistu tuontihakkeen määrän kasvusta, kun energialaitoksissa on ryhdytty etsimään korvaajaa kivihiilen lisäksi myös turpeelle.

Todellinen kuutiohinta

Hakkuutähteet eivät ole ainoa elementti puukauppojen hintapelissä. Luken Jussi Leppänen huomauttaa, että tukkipuun tai kuitupuun hintapaineita voidaan purkaa kantohintojen sijasta myös runkohintoihin, joita ei nykyisellään tilastoida.

”Viime vuosien ilmiö on ollut, että jotkin sahat ovat maksaneet kuitupuusta huomattavasti enemmän kuin kuiduttava teollisuus: varmaankin tarkoitus on vaikuttaa myös hakkeen hintaan, joka seuraa tilastoituja kuitupuiden hintoja” Leppänen kertoo.

Sahat myyvät tukkipuiden sahauksesta ylijäävää haketta selluteollisuuteen. Toisaalta sellu-, kartonki- ja paperitehtaisiin nojaavat metsäyhtiöt toimivat asiassa markkinalogiikan mukaan toisin päin – yhtiöt maksavat tukista reilusti, mutta pitävät omalle tuotannolleen tärkeimmän kuitupuun hinnan alempana.

Hakkuutähteissä sekavuutta tuottaa myös se, että niistä tarjotaan hintaa, joka sidotaan tavallisesti hakattuun kuusiainespuumäärään. Oksien ja latvuksien todellinen kuutiokertymä on kuitenkin yleensä vain noin viideosa kertyneestä ainespuun määrästä.

Tätä ei aina huomioida puunostotarjouksessa, vaan hakkuutähderivillä näkyy sama kuutiomäärä kuin mitä kuusitukin ja -kuidun oletettu kertymä on. Tällöin oksien ja latvusten muutamien eurojen kuutiohinta on todellisuudessa viisinkertainen.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.