Sekavaksi menee, sillä metsälain päälle on kaksi sertifikaattia, Sahateollisuus ry:llä niiden väliin asettuva ympäristöohjelma ja isoilla yhtiöillä omia, vapaaehtoisia metsänkäsittelymalleja, joista saa tai ei saa hintalisää.

PEFC-sertifikaatti on käytännössä pohjataso, johon metsänomistaja liittyy automaattisesti mhy-jäsenyyden myötä. Ja vaikka puunmyyjällä ei PEFC:tä olisikaan, niin ostajat noudattavat sen ehtoja.

Tiukempi FSC oli pitkään myös ainoa keino saada luontoarvoista jotakin kautta myös hintaa. Enää se ei ole ainoa, mutta edelleen se on isompien metsänomistajien juttu.

Luontoarvolisissä oli aluksi makua, että niiden avulla pyrittiin kiertämään tilastoitujen kantohintojen nousu. Parin vuoden aikana on tapahtunut selvä muutos, ja luontoarvolisät ovat jo aidosti sitä, mitä niiden sanotaan olevan. Lisillä alkaa olla jo merkitystä puukauppatarjousten vertailussa, tosin samalla on verrattava myös luonnon hyväksi jätettävän puuston määrää.

Hoitomallilisää sertifiointien päälle

FSC-lisä on arkitietoa, mutta Metsä Groupilla on kovempi hinta myös PEFC-puulle, puukaupasta vastaava johtaja Jani Riissanen kertoo. Tosin sertifioimattomalla puulla käydään kauppaa enää vähän.

”Tällöin kyseessä on yleensä maankäytön muutos tai muuten poikkeava erä.”

Kuutiokohtaisen FSC-lisän saa kaikelle teollisuuspuulle, mutta Riissanen ei avaa lisän suuruutta muuten kuin että se vaihtelee.

”Siihen vaikuttaa muun muassa se, että hyödyntääkö samalla luontokohdepalvelua, jota voi käyttää niissä tapauksissa, jos omasta metsästä ei löydy luontevasti viittä prosenttia suojeluun tarvittavia kohteita.”

Metsä Group tarjoaa osuuskunnan jäsenille sertifioinnit ylittävää Plus-hoitomallia, jossa maksetaan hehtaaripohjaista hintaa niin PEFC:n kuin FSC:n päälle. Plus-hoitomallissa edellytetään esimerkiksi enemmän säästöpuita, tekopökkelöitä ja suojatiheikköjä. Tästä enemmän sivuilla 8–11.

Stora Ensolla moni-muotoisuusohjelma

Stora Enso ostojohtaja Sami Honkanen kertoo FSC-puun kysynnän kasvavan tasaisesti ja että sertifikaatilla on suurempi paino kuitupuussa kuin tukilla.

FSC-lisän saa kaikelle ainespuulle, mutta sen suuruudesta hän kertoo vain, että mitä isompi kauppa, sitä suurempi hintalisä.

Stora Ensolla on myös PEFC:n ja FSC:n väliin asettuva monimuotoisuuskauppa, jossa jätetään enemmän säästöpuita ja tekopökkelöitä kuin mitä PEFC edellyttää. Puolen euron hintalisän kuutiolle saa vain PEFC-puulle.

UPM:n kotimaan puunhankinnan johtaja Janne Kiiliäinen ei tunnista, että FSC-puusta olisi erityistä niukkuutta tai että FSC olisi tekemässä isoa läpimurtoa, mutta korostaa sen merkitystä vastuullisen toiminnan ilmentäjänä.

”FSC-raaka-aineesta valmistettujen tuotteiden kysyntä on jatkuvaa ja tasaisessa nousussa. Siksi tavoitteemme on kasvattaa hallitusti FSC-puun osuutta.”

UPM:llä FSC-lisä on kolmiportainen ja perustuu asiakkuuden kokoon. Lisän suuruutta Kiiliäinen ei avaa muuten kuin että suurimmillaan kyse on useista euroista kuutiolle.

UPM:llä on omat ja vapaaehtoiset, FSC:n ylittävät metsänkäsittelysuositukset, mutta niihin ei liity hintalisää.

Sahatavara ei FSC:tä kaipaa

”Sahatavarassa FSC:n merkitys on hyvinkin pieni, sitä kysytään tietyissä jalostetuotteissa Euroopassa, eikä FSC-lisää ole”, Keitele Groupin metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuro sanoo.

Sen sijaan PEFC-sertifikaatti on juttu, jota liputetaan. Jos metsänomistajalla ei sertifikaattia ole, niin sahayhtiö joka tapauksessa hakkaa PEFC-kriteerien mukaisesti. PEFC-leimattuun sahatavaraan sallitaan tietty prosentti sertifioimatonta puuta.

”Ja jos metsänomistaja hyväksyy, niin noudatamme PEFC:n lisäksi Sahateollisuus ry:n ympäristöohjelmaa, joka vaatimuksiltaan asettuu sertifikaattien väliin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.