Venäjän hyökkäyssota ja siitä seuranneet pakotteet saivat aikaan sahatavaralla kantohintoja nostavan suhdannepiikin. Saman logiikan mukaan koivutukin piikin pitäisi olla vielä suurempi, koska Venäjä hallitsi liki puolta Euroopan koivuvanerin markkinoista.

Näin ei kuitenkaan ole. Vaikka koivutukin hinta on noussut, se on noussut havutukkia vaisummin.

Koivutukin koko maan tilastohinta kipusi vuoden alkupuoliskolla kymmenisen prosenttia, mutta on kesän jälkeen hienoisesti laskenut pysyen kuitenkin 50 euron yläpuolella.

Syitä on lähinnä kaksi. Koivutukkia tulee pieninä erinä havuleimikoiden mukana, ja suuri osa koivutukkikaupasta käydään tilastoinnin ulkopuolella, yritysten välillä.

”Niin kova kysyntä”

”Vanerilla on niin kova kysyntä, että varmaan kaikki pyrkivät tekemään niin paljon kuin pystyvät”, Riga Wood Finlandin metsäpäällikkö Timo Uotila pohtii. Yritys tuottaa Sastamalan tehtaalla viilua, joka liimataan vaneriksi latvialaisen emoyhtiön Viron tehtaalla.

”Koivutukin niukkuus on tiukentunut entisestään tänä vuonna, koska tuonti Venäjältä päättyi, vaikka meidän laitoksella tuontia ei ollutkaan.”

Tänä vuonna tehtaan käyttömäärä on kasvanut 10 prosentilla 110 000 kuutioon. Enemmän sorvattaisiin, jos olisi mistä sorvata.

Koivuvanerin vientihinta on tänä vuonna noussut reilusti yli kymmenen prosenttia. Uotila pohtii, että vaikutus ei yllä havuleimikoiden seasta poimittaviin viiden–kymmenen kuution koivutukkieriin, joiden kantohinnat eivät leimikon kauppaa ratkaise.

Riga Wood ostaa koivutukit useilta tahoilta tehtaalle toimitettuna. Tarve on kova ja ilman toimitussopimusta tuodut pienet, muutaman kuution erätkin käyvät, jos mitat ja laatu ovat kohdallaan. Latvaläpimitta on 18 senttiä.

Niukkuuden kääntävä vaikutusketju

Metsä Group valmistaa vaneria Punkaharjulla ja Äänekosken Suolahdessa. Vuosi sitten yhtiöstä kerrottiin, että tuotantoa oli lievästi rajoitettu koivutukin saatavuuden vuoksi. Nyt tilanne on kääntynyt, tavallaan sodan seurauksena.

Metsäjohtaja Juha Jumppasen mukaan koivutukkia on saatu jopa ennakoitua paremmin ja koivuvaneritehtaita on pystytty ajamaan normaalisti. Syitä on kaksi.

”Kotimaan korjuumääriä on kasvatettu Venäjän- ja Baltian-puun korvaamiseksi. Kun kokonaiskorjuumäärä on kasvanut, niin samalla kertyy hieman enemmän myös koivutukkia.”

Toiseksi koivuvanerilinjoilla on tuotettu jonkin verran kuusipohjaista vaneria.

Metsä Groupin ostolistalla koivu on kysytyin artikkeli, sekä tukkina että kuituna.

”Saatavuus painottuu pehmeämpiin, talvikorjuuta vaativiin kohteisiin. Kelien puolesta näyttää nyt lupaavalta.”

Hinnalla saisi tarjontaa

”Koivutukki korjataan leimikon ohella, ja se myös on syy, miksi hinta ei nouse kysynnän mukana”, Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen Jari Yli-Talonen vahvistaa.

Yhdistyksen kautta myydään 500–1 000 kuution leimikoita, joissa koivutukkia on 10–50 kuutiota. Koivutukki ei yksin ratkaise kilpailutusta.

”Ostajat eivät pääsääntöisesti itse käytä koivutukkia, ja osassa tarjouksista hinta jää hyvinkin alas suhteessa siihen, että kysyntä on kasvanut voimakkaasti.”

Päijät-Hämeessä koivutukin kantohinta on 60 euron tasolla, parhaista eristä korkeampikin. Hinta on noussut syksyllä lievästi, mutta havutukista maksetaan 15 euroa enemmän.

”Parikymmentä vuotta sitten hintaero oli prosenteissa sama, mutta toisinpäin.”

Yli-Talonen uskoo, että jos hinta nousisi havutukin rinnalle, niin tarjolle tulisi koivutukkipitoisempia leimikoita. Maakunnassa eletään nyt koivutukin tarjonnan aallonpohjaa, mutta 20–40 vuoden ikäisiä koivuistutuksia on järeytymässä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.