Koivukuitumarkkinoilla vallitsee poikkeuksellinen tilanne: markkinat näyttävät toimivan. Koivukuidun hinta on noussut alkuvuodesta yli viidenneksen ja ohittanut mäntykuidun, paikoin kuusikuidunkin, kuutiohinnat.

Syykin on selvä. Puuntuonti itänaapurista tyssäsi Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Viime vuonna Venäjältä tuotiin runsaat yhdeksän miljoonaa kuutiota, joista suurin osa oli koivukuitua ja energiahaketta. Nyt puuttuvat motit yritetään haalia kotimaasta. Hyvän lämpöarvonsa ansiosta koivukuitu on haluttua paitsi sellukattilaan myös polttoon, joten apajilla ovat niin metsäfirmat, energialaitokset kuin klapiyrittäjätkin.

Kova kilpailu on pantu merkille Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalassa. Tavallisesti Venäjältä tuotu koivukuitu ja hake ovat suurelta osin jääneet itäisimpään Suomeen eikä energiapuulle juuri ole ollut kysyntää. Tämän vuoden keväästä alkaen kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti. Myös marssijärjestys on muuttunut.

”Tällä hetkellä energiaranka muodostaa perälaudan kuitupuun hinnalle ja se pakottaa siihen, että kuitupuun markkinoiden on toimittava tai muuten koivukuitu jää saamatta”, toteaa Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan johtaja Harri Välimäki.

Energia koivukuidun hintaveturina

Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Savon alueella koivukuidulle on aina ollut kysyntää, kiitos Mondi Powerfluten, entisen Savon sellun, sellutehtaan. Vuosittain koivukuitua korjataan noin 200 000 kuutiota. Nyt yhdistykselle tulee poikkeuksellisen paljon ostopyyntöjä ja yhteydenottoja.

”Tällaista huutoa koivukuidun perään ei ole ikinä aikaisemmin ollut”, kertoo Pohjois-Savon metsänhoitoyhdistyksen johtaja Pekka Sahlman.

Yhdistyksen rajojen sisällä ja tuntumassa on useita energialaitoksia, joista esimerkiksi Kuopion energia on aikaisemmin käyttänyt paljon Venäjältä tuotua haketta. Nyt puuta hankitaan lähialueen metsistä, mikä näkyy hinnoissa.

”Meillä koivukuidun hinnannousu on 5–10 euron välissä per kiintokuutio”, Sahlman kertoo.

Etenkin energialaitosten läheisyydestä pieniläpimittaiselle koivulle saa parempaa hintaa energiana kuin selluksi myytynä. Myös polttopuuyrittäjät ovat valmiita lunastamaan oman osuutensa, mutta heillä laatuvaatimukset ovat monesti kovat.

”Se on lähinnä koivuparrua, mitä klapiyrittäjät tarvitsevat”, Sahlman summaa.

Vauhtia rästien purkuun

Koivukuitu kasvaa pääasiassa harvennusmetsissä sekapuuna. Pohjois-Savo sijaitsee kaukana havukuitua käyttävistä tuotantolaitoksista ja on kärsinyt kroonisesta kuitupuun kysyntävajeesta. Nyt energiapuun ja koivukuidun kasvava tarve on auttanut ottamaan harvennusrästejä kiinni.

Myös Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savossa harvennusmäärät ovat olleet kasvussa, mutta metsänomistajat odottavat vielä vahvistuvia hintoja. Etelä-Savon yhdistyksen alueella latvus- ja oksamassat ovat olleet jo aikaisemmin pitkälti täyskäytössä. Nyt energiayhtiöiden katseet ovat sielläkin kohdistuneet harvennusmetsiin ja kuitupuukokoiseen puuhun.

”Varmasti valtavirta koivusta menee metsäteollisuuden käyttöön edelleen, mutta energiayh­tiöiden osuus on kasvanut”, arvioi Etelä-Savon metsänhoitoyhdistyksen johtaja Petri Pajunen.

Kisa vasta alussa

MTK:n kenttäpäällikkö Pauli Rintala on huomannut kuitukauppaan tulleen kilpailun kiristyessä uusia piirteitä.

”Sopimusehtoihin pystykauppaan on tullut muun muassa sellaisia ehtoja, että ei saa jättää itselleen, vaan pitää myydä niin sanotusti koko leimikko. Tämä on tämän kesän ja syksyn uusi ilmiö”, Rintala kertoo.

Tämä voi hankaloittaa polttopuuyrittäjien tai metsänomistajien omien lämpökeskusten raaka-ainehankintaa, ja kovin kilpa on edessä.

Venäjän tuonti tyrehtyi täysin vasta heinäkuussa. Lisäksi alkuvuoden UPM:n pitkä lakko säästi puuvarastoja, samoin Veitsiluodon paperitehtaan lakkautus vuonna 2021, Rintala luettelee. Toistaiseksi on voitu hyödyntää vanhoja varastoja. Ensi vuonna käynnistyy Kemin sellutehdas ja edessä on Venäjän tuontipuun täysmääräinen korvaaminen.

”Kaiken järjen mukaan kuitupuun kysynnän pitäisi olla ensi vuonna ja ensi talvena paljon kovempi kuin se on ollut tänä syksynä. Tämän pitäisi näkyä nykyistä korkeampina puunhintoina”, Rintala toteaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.