”Jos ainespuumittaisen puun polttaminen loppuisi, niin suurin osa kaupunkien lämpölaitoksista olisi vaikeuksissa.” Näin sanoo metsäenergiayritys Metsän Woima Oy:n metsäjohtaja Heikki Vesteri.

Vesterin mukaan kyse ei ole vain energiakorjuun mukana tulevista pienistä määristä kuitumittaista, vaan puhtaita kuituleimikoitakin menee polttoon.

Huoli lämmitysenergiasta on jopa nostattanut yhteisvastuun henkeä. Yleensä ainesmittaisen puun polttamisesta ärhäkkänä ollut kuiduttava teollisuus on nyt maltillisesti hiljaa.

Lapissa korjataan uudistamistuen satoa

Etenkin ”Lapin lain” eli vajaatuottoisten metsien sataprosenttisen uudistamistuen avulla uudistetut alueet työntävät energiapuuta valtavia määriä.

”On kymmenien ja jopa satojen hehtaarien kokonaisuuksia, joista kuiduttavat yhtiöt eivät tee edes tarjousta ja jotka on järkevintä korjata oksineen kokopuuna.”

Kokopuu tarkoittaa karsimatonta rankaa. Vesterin mukaan 450 euron kemeratuki hehtaarille pitää energiapuukaupan käynnissä, sillä kokopuussa kohonneet korjuukustannukset painavat kantohinnan lähelle nollaa.

Metsälehdelle on tosin tullut toisesta suunnasta toisenkinlaista tietoa, jonka mukaan kokopuusta on maksettu lähelle kymmentä euroa kemerakohteillakin.

Pullonkaulana kalusto- ja kuljettajapula

Vesteri alleviivaa, että kalusto- ja kuljettajapula on vakava.

”Energiapuuta on, mutta niin kauan kuin sitä ei saada riittävästi liikkeelle, niin kuitumittaista palaa.”

Metsän Woima voisi tarjota töitä heti useille korjuuketjuille, mutta energiakorjuuseen sopivaa korjuukalustoa ei yksinkertaisesti ole, eikä kalustoon kuskeja.

Korjuuyrittäjän kannalta tuottavuus ja palkanmaksukyky on matala, sillä energiakorjuun kertymä työvuorossa on 20–40 kuutiota.

”Menestyviä kokopuukorjuun yrityksiä on, mutta harvassa.”

Energiapuun kilpailu tuntuu

”Energiapuun kilpailu tuntuu puumarkkinassa”, Metsä Groupin puunhankinnan Kemin piiripäällikkö Jarkko Parpala myöntää. Hän ei kuitenkaan sano sitä varsinaisesti haitaksi.

”Kuitua on saatu tehtaille vielä hyvin.”

Metsä Group ostaa myös puhtaita energialeimikoita. Parpalan mukaan heiltä ei mene selviä kuituleimikoita polttoon, sillä energialaitosten toimitussopimusten kuutiot saadaan täyteen latvusmassalla ja pieniläpimittaisten kohteiden kokopuulla.

Kokopuukorjuussakin voi saada kantohintaa, vaikka kauppaa tehdään kemeravetoisesti, mutta:

”Monesti unohtuu, että energiapuukauppa on muutakin kuin kantohinnan metsästystä – tehdään tekemättä jääneitä hoitotöitä, jotka olisivat maksaneet jotakin.”

Jotta energialeimikko pyörähtää ainespuuleimikoksi, niin kuitupuukertymää tulee olla vähintään 30 kuutiota hehtaarilla. Sellaisiakin tehdään, mutta jos ainespuuta pienempää räippää jätetään pystyyn, niin jälki ei silmää hivele.

Kun ei ole menty oppikirjan mukaan

Metsänhoitoyhdistys Kainuun johtaja Harri Savonen toteaa, että energiapuukaupan moninainen maailma on vaikeampi hallittava kuin suoraviivaisempi ainespuukauppa.

”Aina metsänkasvatus ei mene oppikirjan mukaisesti, ja energiapuukauppa voi olla ratkaisu.”

Kainuussa tehtiin hiljattain kauppa kymmenen hehtaarin energiaharvennuksesta kohteessa, joka männyntaimikko oli hoidettu 2 500–3 000 runkoon, eli metsänomistaja oli ollut liian helläkätinen.

”Sellaiseen kohteeseen sopii varhainen energiaharvennus, ja puusto jää lihomaan varsinaista ensiharvennusta kohti. Puolet kymmenestä hehtaarista oli kemerakelpoista.”

Savosen mukaan pienempirunkoisten kohteiden energiapuukauppaa tehdään kemeratuen vedolla, mutta joissakin kohteissa kertymää on niin paljon, että kantohintaakin tulee.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.