Metsäkuljetuksen normaali ajomatka on enimmillään 300 metriä, jonka puunmyyjä saa ikään kuin ilmaiseksi. Jos puita pitää ajattaa ajokoneella pitempiä matkoja, se vaikuttaa kantohintaan merkittävästi.

”Metsäkuljetus näkyy kantohinnassa, jos matka on 300 metriä pitempi. Sen jälkeen lähtee tietty euromäärä pois kuutiohinnasta jokaista sataa metriä kohti.”

Näin kertoo ison yhtiön ostomies. Asian herkkyyden vuoksi hän ei halua esiintyä omalla nimellään eikä euroista ole lupaa puhua.

Sama kirjoittamaton vaikenemisen sääntö tuntuu koskevan kaikkia, jotka ovat metsäkuljetuksen kanssa tekemisissä.

Koneyrittäjien edustajat ovat taksoista yhtä vaitonaisia kuin ostomies, mutta niiden sanotaan olevan hyvin tapauskohtaisia. Taksaperusteena on yleensä runkojen keskikoko sekä metsäkuljetusmatka, useimmiten sadan metrin tarkkuudella.

Yleissääntö on, että mitä pienempää puustoa ja mitä pidempi metsäkuljetusmatka, sitä kalliimpaa on korjuu. Ajokoneen liikuttaminen harvennushakkuulla on kalliimpaa kuin päätehakkuulla.

Vaikutus tulee paitsi suorana ajokustannuksena myös sitä kautta, että leimikolla ajokone alkaa jäädä jälkeen hakkuukoneesta. Hakkuukoneen menoa joutuu hillitsemään, koska kaadetut rungot saattavat peittyä lumeen.

300 metrin ja 300 kuution raja

Pitemmän ajomatkan hinnoittelu on periaatteessa yksinkertaista. Kartalta mitataan sadat metrit, ja jokainen sata metriä vaikuttaa kantohintoihin tietyn euromäärän. Jos puusto painottuu leimikon toiselle laidalle, se otetaan kuljetusmatkassa huomioon.

Satametrittäinen vähennys on liikesalaisuus, mutta 300 metrin lisäksi myös 300 kuutiometriä on jonkinmoinen raja. Sitä isommille leimikoille muutaman sadankin metrin pituista penkkatietä kannattaa vakavasti harkita, sillä korkeampi kantohinta tuo satsauksen välittömästi takaisin.

Vaikka varsinaista tuottoa ei tulisikaan, jokin arvo on silläkin, että kohteelle saa jatkuvan pääsyn.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 5/2017

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.