Vakuutusyhtiöt tarvitsevat kevään mittaan tiedon siitä, millaista vahinkoa Itä-Suomeen osuneet lumituhot ovat aiheuttaneet ja missä päin lumen katkomat puut tarkalleen sijaitsevat.

”Itä-Suomen lumituhojen kohdalla ohje on yhä, että metsään ei kannata vielä rynnätä. Lumi aiheuttaa vaaraa metsässä kulkijoille etenkin korkeilla alueilla”, sanoo OP-ryhmän kehittämispäällikkö Teppo Pöllänen.

Jo havaituista lumituhoista kannattaa joka tapauksessa tehdä Pölläsen mukaan vahinkoilmoitus. Sitä voi täydentää, kun tietoa vahingoista pystyy lumien sulaessa hankkimaan lisää.

Laajemmissa tuhoissa metsäammattilainen, kuten metsäyhtiön tai metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija, tulee tekemään vahinkoarvion ilmoituksen perusteella. Pienten vahinkojen kohdalla arviota ei aina tarvita, vaan ilmoitus vakuutusyhtiölle riittää korvausten saamiseksi.

”Kun saamme vahinkoilmoituksen, selvitämme ensiksi, ylittävätkö lumituhot 15 kiintokuution korvausalarajan. Sen jälkeen katsomme, tarvitaanko tuhosta ammattilaisarvio paikan päällä ilmoituksen tietojen lisäksi.”

15 kuution ylittyminen riippuu puiden koosta. Käytännössä määrä tarkoittaa noin parin–kolmenkymmenen keskikokoisen puunrungon tuhoutumista.

Lumituhon mahdollisuus huomioon riskiseuduilla

Vahinkoilmoitus kannattaa tehdä ripeästi silloin, kun puuta on nurin paljon ja puun korjuu on tärkeää käynnistää ajoissa, sanoo Lähi-Tapiolan korvauspäällikkö Jussi Korpelainen.

”Jos tuhojen määrä on vain muutamia kuutioita hehtaarilla, puunkorjuuta on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi.”

Metsävakuutusten sisällöissä on eroja, mutta lumituhokorvaukset sisältyvät yleensä perustason sekä laajan turvatason vakuutuksiin. Kapein vakuutustaso tuo usein turvan vain palon varalta.

”Valveutuneet metsänomistajat tunnistavat, että lumituhoriski on esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa suurempi kuin etelässä, joten tämä huomioidaan metsän vakuuttamisessa”, Korpelainen sanoo.

Vanhat ainaisvakuutukset yhä päänvaiva

OP:n Pölläsen mukaan yksityismetsistä on vakuutettu tällä hetkellä noin puolet. Vakuuttaminen on hieman yleistynyt, sillä esimerkiksi vuonna 2011 yksityismetsistä oli vakuutettu 42 prosenttia.

Vaikka puolet yksityismetsistä on vakuutettu, se ei tarkoita, että puolella metsänomistajista olisi suoja lumituhojen varalta. Esimerkiksi vuonna 2011 metsänsä oli lumituhojen varalta vakuuttanut vain kolmasosa, vaikka kokonaisvakuutusaste oli korkeampi.

Niin Pölläsen kuin Lähi-Tapiolan Korpelaisen mukaan viime aikoina metsänsä vakuuttaneet metsänomistajat ovat usein valinneet suojan lumituhojen varalta. Jos metsänomistaja ei ole perillä vakuutuksensa sisällöstä, tuhon sattuessa yllätys voi olla ikävä.

”Joukossa on yhä paljon vanhoja ainaismetsävakuutuksia. Tänä päivänä tuhon sattuessa ainaisvakuutuksen korvaussummat jäävät ikävä kyllä pieniksi todellisiin vahinkoihin verrattuna”, Pöllänen sanoo.

Vakuutusyhtiöt lunastavat ainaisvakuutuksia, eli metsänomistaja voi myydä vanhan ainaisvakuutuksen takaisin vakuuttajalle.

Takavuosien myrskytuhot vaikuttavat

Metsähehtaarin vakuuttaminen maksaa tyypillisesti muutaman euron vuodessa. 2010-luvun taitteeseen osuneilla laajoilla myrskytuhovuosilla on ollut oma vaikutuksensa niin vakuutusten ottajiin kuin niiden antajiin.

Metsänomistajien tietoisuus riskeistä on lisääntynyt. Toisaalta suuret korvausmäärät ovat tuoneet nousupaineita vakuutusten hintoihin.

Vakuutusalan näkemyksen mukaan metsävakuutukset ovat yhä varsin edullisia metsäomaisuuden suureen arvoon ja muiden omaisuusvakuutusten hintoihin verrattuna.

”Metsävakuutusten yleinen hintakehitys on ollut varsin maltillista siihen nähden, että vakuutusyhtiöt ovat joutuneet maksamaan merkittäviä korvauksia myrskytuhoista”, OP:n Pöllänen arvioi.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.