Onko metsänhakkuu aina uhka poronhoidolle vai voiko se jopa parantaa porojen elinoloja? Entä miten taimia syntyy jatkuvassa kasvatuksessa Suomen pohjoisimmilla talousmetsäalueilla?

Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia Itä-Lapissa tehtävässä tutkimuksessa, jossa valtion mäntymetsää on harvennettu poiminta- ja pienaukkohakkuilla – siis metsän jatkuvan tai jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmillä.

Tutkimusaloilta on myös kerätty osin pois hakkuutähteet, mikä ei ole tavallista Lapin männiköiden hakkuissa. Hakkuutähteiden keruu ja puuston harvennus parantavat oletettavasti poroille tärkeän jäkälän kasvua.

”Hakkuutähteet peittävät aina osan maa-alasta, ja jäkälää kuolee tähdekasojen alle. Jäkälikköä menetetään pitkäksi ajaksi, jopa 20–30 vuodeksi”, kertoo Kemin-Sompion paliskunnan poroisäntä Mika Kavakka.

Hakkuutähteet haittaavat poron ravinnonsaantia myös sitä kautta, että poron kaivama kiekerö eli jäkälänkaivukuoppa keskeytyy, kun tähteitä tulee lumen alta vastaan.

Luppopuiden säästö myös tärkeää

Helsingin Sanomat uutisoi vastikään Lapin heikosta jäkälätilanteesta. Kemin-Sompion paliskunta on niin pinta-alaltaan kuin poromäärältään Suomen suurin.

Paliskunnan alueella jäkälätilanne on säilynyt varsin hyvänä, ja suurin osa poroista on ympäri vuoden luonnonlaitumilla ilman lisäruokintaa. Maassa kasvavan jäkälän ohella luppo eli puissa kasvava jäkälä on olennaista poron talviravintoa.

Luppo voidaan huomioida poimintahakkuussa.

”Luppopuiden jättäminen pystyyn hakkuissa on tärkeää. Lupolla on näin mahdollisuus siirtyä eteenpäin nousevaan nuorempaan puustoon ja jatkumo säilyy”, Kavakka sanoo.

Kavakka pohtii, että 40 metriä leveissä pienaukoissa taimettumistulos voisi olla hyvä. Myöskään olosuhteet aukon keskellä eivät kehittyisi liian ääreviksi jäkälien kannalta verrattuna 60 metriä leveään eli suurimpaan mahdolliseen pienaukkoon.

Sekä jäkälää että männyntaimia

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Antti Pekkarisen mukaan metsätalouden näkökulmasta kriittinen kysymys tutkimusalueella on, missä tiheydessä uudistuminen lähtee tehokkaasti käyntiin. Liiallinen tiheys ei ole hyväksi jäkälille eikä uusien männyntaimien syntymiselle.

Tutkimusmänniköihin ei ole tehty maanmuokkausta.

”Mikä on optimaalinen puuston pohja-pinta, jossa jäkälän kasvuolot ovat hyvät, mutta metsä lähtee tehokkaasti järeytymään ja uudistumaan?”

Jatkuvassa kasvatuksessa ei ole kiertoaikaa, mutta siinäkään menetelmässä olosuhteet eivät voi olla koko ajan parhaat jäkälikön kannalta.

”Kun uusi taimiaines nousee ja metsä tiheytyy, kuinka tiheäksi puuston voi jäkälän kasvun kannalta päästää?” Pekkarinen pohtii.

Metsähallituksen suunnittelupäällikön Lauri Karvosen mukaan Lapin valtion mailla jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuus on ollut viime vuosina 40–50 prosenttia uudistuskelpoisista hakkuista.

Nyt perustettu tutkimusalue on pohjoisin poiminta- ja pienaukkohakkuita tutkivia koealasarja.

”Odotamme uutta tietoa siitä, miten peitteisen metsänkäsittelyn menetelmät soveltuvat noihin maisemiin. On tärkeää tietää, miten hakkuutähteiden poisto vaikuttaa metsien uudistumiseen ja taimien kasvuun.”

Hakkuutähteiden keruuta ei metsätaloudessa suositella jäkäläkankaille, sillä tähteiden poisvienti poistaa kasvupaikalta typpeä.

”Olisiko jäkälikön kannalta riittävää, jos parin kolmen puunrungon hakkuutähteet karsittaisiin aina samaan kasaan? Se olisi aika kustannustehokas tapa ottaa porotalous huomioon. Ravinteet jäisivät myös metsään”, Luken erikoistutkija Juha Laitila pohtii.

Hakkuutähteet Lapissa

• Itä-Lapissa selvitetään, parantaako hakkuutähteiden keruu porojen tarvitseman jäkälän säilymistä ja kasvua.
• Hakkuutähteiden keruu kuivan jäkäläkankaan männiköstä maksaa 160–235 euroa hehtaarilta.
• Lisäkustannus on 13–23 prosenttia kantorahatuloista. Puunkorjuun kustannukset nousevat noin neljänneksellä.
• Männiköstä saatava hakkuutähde on heikkolaatuista ja kuljetusmatkat pitkiä, joten tähteitä on vaikea hyödyntää lämmöntuotannossa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.