Ivalon paliskunnan poroisännän Niko Kustulan sanoman voi tiivistää niin, että metsätalouden kanssa pärjätään jopa hyvin, mutta matkailualan asenteessa on ylimielisyyden häive.

Kustula varmisteli kesäkuun alkupuolella Moitakurun erottelupaikan aitauksia juhannuksen seudun vasamerkintöjä eli korvanleikkausta varten.

”Mukavaa hommaa kun on porukka koolla ja lapset tykkäävät ottaa vasoja kiinni.”

On kuitenkin pieni huoli. Kun tunturista ajetaan vaatimia vasoineen merkintäaitaukseen, niin retkeilijöitä voi olla reitillä. Silloin reitti pitää ajatella uusiksi.

Vaatimet välttelevät

Poron ja matkailun yhteensovittamisessa on kitkaa. Osaksi syynä on tietämättömyys, mutta Kustulan mukaan matkailun piirissä on asennetta, että porotalouden tulisi olla väistävä elinkeino.

”Ainakin meistä tuntuu, että poroelinkeinoa ollaan pukkaamassa pois. Matkailu laajentuu ja maankäyttönä syö porojen vapaata laidunnusoikeutta”, hän sanoo.

Maallikko voi kuvitella, että porot ja matkailu sopivat yhteen mitä parhaiten. Matkailun kuvamaailma ja matkamuistomyymälät ovat poroa täynnänsä, ja porot käyskentelevät Saariselän keskustassa.

Kustula muistuttaa, että asfaltilla tientukkona astelevat porot ovat enimmäkseen niitä hirvaita, jotka eivät välitä juuri mistään mitään. Vaatimet vasoineen välttelevät kaikkea ja kun uusi matkailureitti perustetaan, se tarkoittaa vaatimien laitumien supistumista.

Vaikka matkailun piirissä olisi tahtoakin sovittaa elinkeinoja yhteen, niin matkailu tarvitsee lääniä.

”Jos koirat, kelkat ja porot laitetaan samalle alueelle, niin poro väistää. Minne matkailu laajenee, niitä alueita porot alkavat vältellä.”

Retkeilyn karkottava vaikutus yltää muutaman peninkulman päähän tunturikeskuksista. Kauempana retkeilijöitä on enää harvakseltaan, ja suurin osa paliskunnan alueesta on retkeilyhaitasta vapaata.

Metsätaloudesta hyvää ja huonoa

Kustulan mukaan metsätalous antaa porotaloudelle sekä hyvää että huonoa, ja Metsähallituksen kanssa pärjätään jopa hyvin.

”Meillä on etukäteen hyvät neuvottelut hakkuualueista.”

Hyvän luppometsän hakkaaminen tekee poroille ensimmäisenä talvena hyvää, kun latvuksien luppo tulee turvan ulottuville, mutta pitemmällä katsannolla hakkaaminen on hallaa.

Kokeilut hakkuutähteiden keräämisestä energiakäyttöön männikkökankailta ovat hyväksi poroillekin. Kun maapohja saa valoa, varvikot ja jäkälät elpyvät.

Poroista ei ole taimikoille vaaraa. Sarvien kaluaminen pystypuihin tekee kelonalkuja, mutta se on pieni asia kokonaisuudessa.

Jos taimia on syöty, niin asialla on ollut hirvi, ja talvisin niitä on joillakin seuduilla erityisen paljon. Hirvet saattavat käydä Kustulan omassakin taimikossa.

”Luonnon eläin, ei se haittaa.”

Ylilaidunnuksesta puhutaan ja asia saa Kustulan mietteliääksi, sillä paliskunnan poroluku on alle maa- ja metsätalousministeriön asettaman suurimman sallitun.

Kustulan tuntuman mukaan poromäärät ovat laskeneet koko Ylä-Lapin tasolla hankalien talvienkin vuoksi. Laidunnuksessa myös muulla maankäytöllä on vaikutuksensa, se karkottaa poroja toisaalta ja lisää laidunpainetta toisaalla.

Vahva usko kuitenkin

Kustula on metsänomistaja, aika tuorekin ja pienellä alalla aluksi. Kiertoaika aukosta päätehakkuuseen on sata vuotta ja ylikin.

”Ostin sukulaiskaupalla taimikkoa ja nuorta metsää. Itse en sieltä eläissäni saa kuin polttopuita, mutta seuraava tai sitä seuraava polvi.”

Mutta eipä palstalle tarvitse oikeastaan mitään tehdäkään. Polttopuiden haku riittää hoitotoimeksi ja siellä on aitaus, jos poroja pitää talvella ottaa tarharuokintaan.

Kustula on ollut porohommissa viitisentoista vuotta, mutta pitää itseään alkavana poronomistajana. Porotokan koosta ei ollut puhetta, mutta yleensä sanotaan, ammattimainen poromies tarvitsee kolmesatapäisen tokan.

”On vahva usko tähän alaan, ja olen ostanut poroja lisää, jotta alkaa niillä pärjätä.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.