Ensin ihmettelin intoa, jolla siikaislaiset lehto- ja viirupöllöihinsä suhtautuivat, kun kävelimme pöllön pöntölle. Homman hienous valkeni, kun viirupöllöemo lehahti lähipuuhun tarkkailemaan tulijoita. Pyöreän sympaattisesta pöllöstä on helppo pitää.
Pohjois-Satakunnassa pöllönpönttöjä on rakennettu jo 1970-luvulta alkaen. Yhä useampi metsänomistajistakin on innostunut pönttötalkoisiin.
Pöllönpöntöt kiinnitetään puihin värikkäin nailonköysin, jotka eivät vikuuta puita ja näkyvät hyvin. Värikkäisiin kiinnitysköysiin on siirrytty hakkuukoneen kuljettajien toiveesta.
Siikaisissa pöntöt viedään metsiin ilman, että metsänomistajalta kysytään lupaa. Menettely ei ole ihan jokamiehenoikeuden mukainen, mutta hyvin harvat ovat poistaneet pönttöjä mailtaan.
”Pesinnästä kerromme aina metsänomistajille, jotta pesiä ei tuhota vahingossa. Viirupöllön pesät on muutenkin hyvä tietää, koska osa emolinnuista voi pesimäaikaan olla aggressiivisia”, selvittää pöllöaktivisti ja metsänomistaja Pekka Muuttomaa.
Pöntöt muutetaan pesintäajan jälkeen toisaalle, jos metsänomistaja niin haluaa. Myös hakkuun uhatessa pönttöjä siirretään. Pöllöt yleensä löytävät lähistölle siirretyt pöntöt.
Metsänhoitoyhdistys Karhun metsäasiantuntija Arja-Leena Korpunen on kiertänyt pöllöharrastajien kanssa ja tallentanut toimialueensa pesäpönttöjen paikat gps-laitteeseensa.
”Tärkeintä on, että metsänomistajat tietävät pesinnästä, jotta he voivat ohjeistaa hakkuun suunnittelijaa.”
Korpusen mukaan avoimuus on varmin tae pöllöjen pesimäpaikkojen säilymisen.
”Kun ulkopuoliset puuhailevat metsänomistajan tietämättä, saatetaan menettää sellaisiakin kohteita, jotka muuten säilyisivät.”
Hakkuilla pesäpöntön ympäristö voidaan usein suojata keskittämällä leimikon säästöpuut sen ympärille. Aran lehtopöllön pesien lähistöllä hakkuita pitäisi välttää pesimisen aikana.
Oma pöllö isännän ilo
Metsänomistaja Paavo Lähteenmäki tutustui pöllöihin ensi kertaa päästessään seuraamaan rengastajien työtä maillaan olevalle pesälle. Nyt lähimetsän pönttöihin pesiytyneet pöllöt ovat hänelle melkein kuin perheenjäseniä.
”On mielenkiintoista seurata luontoa. Käyn joka vuosi katsomassa, onko lähitienoon pöntöissä asukkaita.”
Tänä vuonna pöntöillä on hiljaista. Pöllöt jättävät pesinnän kesken tai eivät edes aloita pesäpuuhia, kun myyriä on vähän.
Myyrien lisääntyessä pöllöt tuottavat paljon poikasia. Myyräkantojen harventajina pöllöjen teho on silti rajallinen.
”Pöllöt lisääntyvät hitaasti, joten ne eivät pysty rajoittamaan nopeasti runsastuvia myyräkantoja. Pienpedot, kuten kärpät ja lumikot, ovat paljon tehokkaampia”, Muuttomaa kertoo.
Avohakkuualat pöllöjen mieleen
Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon alaisuudessa toimivan rengastustoimiston päällikkö Jari Valkama – itsekin Pohjois-Satakunnasta lähtöisin – toivoo, että rengastajat ja pöntöttäjät toimisivat yhteistyössä metsänomistajien kanssa.
”Näin ohjeistamme väkeämme.”
Riihimäellä viime kuussa otettu, kohuttu ja lavastetuksi paljastunut pöllökuva valjastettiin ympäristöjärjestöjen kampanjaan avohakkuiden kieltämiseksi. Asetelma oli hupaisa – pöllöt viihtyvät avohakkuualoilla ja ovat sopeutuneet talousmetsiin.
”Ensimmäisinä vuosina avohakkuualoilla on runsaasti myyriä, jotka ovat pöllöjen tärkeintä ravintoa”, Valkama toteaa.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 13/2018
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hienoa työtä niin kolmikolta Pekka–mhy–mo kuten totutusti Mikoltakin. Tutkijat saavat lisää tietoa luonnosta näin, toisin on ns. villien pönttöjen laita, joihin eksyy ehkä rengastettu vuosittain tutkittu pöllö ja katoaa näin tutkijoilta. Viirupöllöstä varoitus on tärkeä, juoksin kerran kovaa karkuun äksyä emoa kädet niskan suojana. Emo varoitti naksutuksellansa ja pääsin ehjänä evakkoon poikasten läheltä.