Miljoona tonnia. Sen verran Suomen hiilidioksidipäästöt pienenisivät vuodessa, jos rehevissä ojitetuissa suometsissä siirryttäisiin avohakkuista poimintahakkuisiin.
”Se on merkittävä määrä, kun kasvihuonekaasuja pyritään vähentämään. Energiasektorin päästöt ovat Suomessa noin 34 miljoonaa tonnia vuodessa”, vertaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen.
Lehtonen on mukana Luken Sompa-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää menetelmiä suometsätalouden päästöjen vähentämiseksi. Hakkuutapojen vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin selvitettiin ojitettuihin reheviin suometsiin perustetuilla koealoilla ympäri Suomea.
Tutkimusten mukaan avohakattujen kohteiden kasvihuonekaasupäästöt, eli hiilidioksidin, typpioksiduulin ja metaanin päästöt, ovat keskimäärin kymmenkertaiset poimintahakattujen kohteiden päästöihin verrattuna.
Taustalla on Lehtosen mukaan se, että avohakatulla kohteella ei ole ensimmäisinä vuosina juuri kasvillisuutta, joka sitoisi hiilidioksidia tai typpioksiduulia. Metaanin päästöt aiheutuvat kunnostusojituksesta, joka avohakkuun yhteydessä yleensä tehdään. Metaania sitova sammalpeite häviää ojista kunnostusojituksen yhteydessä.
”Avohakkuun jälkeen hiilidioksidipäästöt ovat ensimmäisinä vuosina 25–30 tonnia hehtaarilta, typpioksiduulipäästöt useita tonneja hehtaarilta hiilidioksidiekvivalentteina”, Lehtonen sanoo.
Hiilidioksidiekvivalentti on kasvihuonekaasupäästöjen yhteismitta, jonka avulla eri päästöt voidaan laskea yhteen.
Tilanne tasaantuu vuosien kuluessa. Viiden vuoden jälkeen päästöt ovat avohakatullakin kohteella selvästi pienemmät.
Yllättävää on Lehtosen mukaan se, että hakkuutavalla ei ollut suurta merkitystä pohjaveden korkeuteen. Taustalla on se, että poimintahakatuilla kohteilla on pitkällä aikavälillä enemmän haihduttavaa lehtipinta-alaa kuin avohakatuilla kohteilla.
Rehevien ojitettujen suometsien omistajia Lehtonen kehottaa harkitsemaan siirtymistä avohakkuista poimintahakkuisiin – varsinkin, jos puusto on jo valmiiksi eri-ikäisrakenteinen. Siitä olisi hänen mukaansa hyötyä paitsi ilmastolle myös metsänomistajalle.
”Poimintahakkuilla vältetään kunnostusojituksesta aiheutuvat kustannukset, ja rehevä korpi uudistuu yleensä hyvin, jolloin vältetään myös istutuksesta aiheutuvat kustannukset.”
Aleksi Lehtosen ja 11 muun tutkijan kirjoittama suometsien poimintahakkuita käsittelevä artikkeli julkaistiin tällä viikolla Nature Scientific Reports -lehdessä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jutun johtopäätökset ovat ilmeisen vääriä, koska poimintahakkuiden aiheuttama kasvun alenemista ei ole otettu huomioon.
Jo 1800 ja 1900 luvulla todettiin yleisesti sekä Ruotsissa, että Suomessa, että poiminta- eli harsintahakkuiden jälkeisten puuston kasvussa tuli järjestään pettymyksiä.
Kun valta- ja lisävaltapuut poistetaan, väli- ja aluspuista tulevan metsän kasvu on heikkoa, eikä sitä saada elpymään millään muulla keinolla kuin uudistamalla.
On virhe sanoa, että uudistusalueiden kasvu on pitkän aikaa heikkoa. Jos ojien perkauksesta tuleva maa käytetään tehokkaasti n. 1200 istutusmättään tekemiseen, joille taimet huolellisesti istutetaan, saadaan kasvu aikaa hyvinkin nopeasti.
Soiden metsätuotantoa ei kannata arvioida tai mitata, jos samalla ei käytetä aivan välttämätöntä ja riittävää tuhkalannoitusta.
Rautalammilla Sahalan kartanossa korpien ja rämeiden puun tuotanto on tuottanut kerta toisensa jälkeen jo 1930-luvulta lähtien odottamattoman hyviä tuloksia, kun kaikki hoitotoimet on tehty viivyttelemättä, tehokkaasti ja huolellisesti.
Nyt kaikkien turvemaiden kasvu on 3-10 kertaa suurempi kuin ennen ojituksia, viljelyjä ja tuhkalannoituksia.
Myös turvemailla voidaan maan hoito optimoida veden pinnan säätelyllä ja tuhkalannoituksilla ja päästä lähes kangasmaan tasoiseen kasvuun. Tämä mahdollistaa ns. superhavennuksen tekemisen jo tukkipuuluokan metsässä, jossa parhaat valtapuut jätetään hyvälatvuksisina kasvamaan tiheyteen 200 r/ha luokkaa 6-12 m3/ha/v ja pelkkää tukkikasvua.
Tällä tiheydellä tyvet kannattaa kasvattaa järeiksi (50-70 cm), jolloin päätehakkuut voidaan venyttää jopa yli 100 v päälle. Tämä ikäisessä metsässä tuhkalannoitus (ja B-lannoitus) joudutaan tietenkin myös uusimaan 30 v välein.
Kokeilussani oleva suometsien salaojitus voi tuota kokonaan uuden perspektiivin suometsien pohjavesihallintaan.