Moni vuosituhannen alussa kolmikymmenvuotisen ympäristötukisopimuksen solminut metsänomistaja on yllättynyt sopimuksen viimeisen kymmenvuotiskauden kynnyksellä.

”Olin yhteydessä Metsäkeskukseen muissa asioissa, kun esille nousi, että vuonna 2000 solmimani kolmenkymmenen vuoden ympäristötukisopimus päättyykin tänä vuonna”, hämmästelee Metsälehteen yhteyttä ottanut säkyläläinen metsänomistaja Pekka Keto-Seppälä.

Keto-Seppälän ympäristötukisopimuksen mukaiset maksatukset on tehty kymmenen vuoden jaksoissa vuosina 2000 ja 2010. Nyt sopimus katkeaa ennen tälle vuodelle sovittua viimeisen kymmenvuotiskauden maksatusta ilman, että metsänomistaja voi vaikuttaa asiaan.

”Koen, että valtio on muuttanut sopimusehtoja yksipuolisesti. Mahdollisessa uudessa sopimuksessa tuki olisi lisäksi veronalaista tuloa, toisin kuin alkuperäisessä sopimuksessa”, Keto-Seppälä toteaa.

Taustalla kemeralain muutos

Rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen Suomen metsäkeskuksesta sanoo, että vuosina 2000–2003 tehdyt kolmenkymmenen vuoden ympäristötukisopimukset raukeavat automaattisesti toisen kymmenvuotiskauden jälkeen.

”Sopimukset pohjautuvat vanhaan kemeralakiin. Koska vanhan lain perusteella tehtyjen sopimusten korvauksia voitiin maksaa vain 31.12.2019 saakka, vanhat sopimukset raukeavat.”

Kaikki kemeratuen maksut muuttuivat verolliseksi metsätalouden pääomatuloksi vuoden 2012 alusta alkaen, joten myös ympäristötuki on ollut siitä lähtien metsänomistajalle veronalaista tuloa.

”Myös näiden pitkien ympäristötukisopimusten viimeinen maksuerä olisi siten ollut joka tapauksessa metsänomistajalle verollista tuloa”, huomauttaa Partanen.

Uudet sopimukset tapauskohtaisesti

Metsäkeskus lähestyy kolmekymmenvuotisen ympäristötukisopimuksen tehneitä metsänomistajia kirjeitse. Tänä vuonna päättyviä, vuonna 2000 solmittuja, sopimuksia on 119 kappaletta. Kohteiden pinta-ala on yhteensä noin 1 600 hehtaaria.

”Sopimukset käsitellään uusittavina sopimuksina, jolloin kohteita tarkastellaan tämänhetkisten rahoitusehtojen mukaisesti”, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen metsäkeskuksesta.

Sopimukset voidaan Raatikaisen mukaan joko uusia kaikkien kohteiden osalta, niistä voi jäädä osa kohteista pois, tai sopimuksiin voi tulla lisää kohteita. Kohteita voi myös poistua ympäristötuen piiristä joko rahoitusehdoista tai maanomistajan tahdosta riippuen. Kohteita voi myös ohjautua pysyvään suojeluun.

”Uuden korvausjakson laskenta tapahtuu päivittämällä metsävara- ja luontotiedot ja laskemalla tuki tämänhetkisen laskentatavan sekä alueen keskikantohinnan mukaisesti”, Raatikainen kuvailee.

Pekka Keto-Seppälä ei ole vielä tehnyt päätöstä siitä, aikooko hän hakea uutta sopimusta ympäristötukikohteelleen.

”En usko, että tuen laskennassa käytettävien puunhintojen päivitys korvaisi täysimääräisesti tuen muuttumisen verolliseksi. Kohteella on lehtipuuvaltaista puustoa noin 350 kuutiota. Kyllähän siitä hakepuutakin tulisi.”

Julkaistu Metsälehdessä 4/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.