Jos metsäkonetta voi luonnehtia sympaattiseksi tai jopa hellyttäväksi, niin iiläisen Tarmo Pakasen metsävarusteltua vuoden 1956 pikku-Valmetia kyllä.

Valmet 20 on kahdesta pikku-Valmetin mallista se vähän vahvempi. Puhtaankiiltävästä koneesta on vaikea uskoa, että se on monen veteraanitraktorin tapaan nötköttänyt vuosia metsän laidassa ulkosalla ruostumassa.

”Pikkupoikana jo sitä katselin, ja monen kysymisen jälkeen viimein sain ostettua.”

Onneksi jäähdytysvedet oli laskettu pois, joten moottorin lohko ei ole pakkasessa haljennut.

Veivillä pyöräyttämällä saattoi varmistaa, ettei kone ollut ruostunut kiinni. Konetta ei ole vieläkään avattu kertaakaan, vaikka ei koneremonttikaan kauhistuta – Mersussa on tiettävästi varaosiksi samankokoiset männät.

Monien muutosten metsävarustelu

Kunnostaminen ja metsävarustelu on ollut kahdenkymmenen vuoden projekti, ja muutoksia on enemmän kuin tässä jutussa pystyy kertomaan.

Takapyörät ovat alkuperäistä leveämmät, ja vanteet on muunnettu nelivetotraktorin paripyöristä. Raideleveyttä voi säätää kääntämällä vanteet toisinpäin, ja metsäajossa leveämpi asento vakauttaa.

Lumikitkaketjut parantavat pitoa ja kantavuutta, ja maantieajoon siirryttäessä ne on helppo irrottaa ja nakata kuorman päälle.

Omavalmisteinen metsäkärry ottaa kuormaa silmämääräisesti arvioiden kuutisen kuutiota, mutta silloin vetokone käy keveäksi. Takavanteissa ovat lisäpainoina viiden sentin paksuisesta teräslevystä laserleikatut kiekot, 80 kiloa puolelleen.

Sen jälkeen keula tuntui keveältä, mutta kiekkojen keskiöistä jääneet 20 kilon pyöryläiset sopivasti juuri passelisti etuvanteisiin.

Lisäpainoista huolimatta paikoin kovastikin heiluvaa ja keulivaa menoa voi luonnehtia, että ”tulla reutuuttaa”.

Ohjaaminen jalkajarruja käyttäen kuluttaa jarruja, ja jarruliinat on uusittu, mutta pieni ihmettelyn aihe on, että kytkin on kestänyt. Toisiaan vasten puristuvat kytkinlevyt, joiden kautta koneen voima siirtyy, ovat vain kahvivadin kokoiset.

Hydrauliöljysäiliö kekseliäästi

Nosturi on ostettu valmiina, ja sen hydrauliikka ottaa voiman ulosottoakselista.

Juuri se on pikku-Valmetin ongelmakohta, sillä peukalonpään kokoiseen akseliin käyvät vain tämän traktorin omat koneet, eikä kunnollisia adaptereita ole valmiina.

Pakanen on ratkaissut pulman asentamalla kaksi Scanian vaihdekepin ristikkoniveltä peräkkäin.

Hydrauliöljyn säiliö on kekseliäässä paikassa, kärryn vetopuomin sisällä. Noin 60 litran tilavuudesta on etuna, että öljy ei kuumene.

Ajamisen ilosta

Pakanen ajaa ajamisen ilosta polttorangat itselle ja lähipiirille, mutta on hakenut täysiä tukkikuormiakin.

”Vajaata kuormaa ei kehtaa kylälle viedäkään.”

Kärryssä ei ole jarruja, mutta onneksi pitäjässä ei juuri ole mäkiäkään. Paitsi voimalaitoksen patosillan päältä alaspäin on hyvä edetä tyhjäkäynnillä, muuten kärry pukkaa koneen ylikierroksille.

”Tätä ajaessa on aina hyvällä tuulella, ja maantiellä vastaantulijat moikkailevat.”

Hyvä tuuli on kestänyt myös ne monet kerrat, kun kone on uponnut tai jäänyt taka-akselin kohdalta kannon päälle.

”Kun ottaa termospullon, juo kahvit ja miettii vähän aikaa, niin keino löytyy.”

Vaijeri puuhun kiinni, koneessa ykkönen silmään ja vinssiin veto, niin kyllä irtoaa. Vedon voi laittaa rissalla myös kärryn teliin.

Konemiehen luonnolla

Useimmiten veteraanitraktori-innostukseen liittyvät omakohtaiset muistot lapsuudesta. Niin on Pakasellakin, sillä talossa oli viistoistanen eli pikku-Valmeteista pienempi.

Peruskuntoisten pikku-Valmettien hinnat ovat 3 000–3 500 eurossa. Varaosien kanssa ei ole niin helppoa kuin maailman suurilla veteraanitraktorimerkeillä, Fergusoneilla ja Fordsoneilla, mutta osia löytyy, kun on aikaa etsiä.

Ensimmäiseksi koneeksi Pakanenkaan ei tämänkaltaista veteraanitraktoria suosittele.

”Ei ole rakettitiedettä, mutta pitää osata kuunnella, mitä koneelle kuuluu.”

Kuulostaa helpolta, mutta Pakasella on autonasentajan koulutus ja konemiehen luonto.

Hyvä on olla runsaat työkalut, hitsausvehkeet, eikä ole pahitteeksi jos vähintään kaverilla on metallisorvi ja hydrauliprässi.

Kun toiset tekevät mitä osaavat, Pakanen mitä haluaa. Hallissa on projektina toinen pikku-Valmet, siihen asennetaan Audin viisipyttyinen diesel.

Ja jos joku soittaa ja kysyy, että kunnostatko hänen pikku-Valmettinsa, niin Pakasen vastaus saattaa olla, että jos ei kiireellä tarvi.

Valmet 20

• Tuotannossa 1955-1963 (vuoden 1963 mallit tehty edellisenä vuotena)
• Nelisylinterinen 1,4 litran bensa-petrolikone (petrolia ei enää saatavana)
• Hevosvoimia bensiinillä 22
• Vaihteisto 3+1
• Massa 900 kg
• Nopeus 18 km/h

Metsävarusteltuna Tarmo Pakasen tavalla

• Sähköjärjestelmä vaihdettu plusmaadotteisesta miinusmaadoitetuksi ja 12-volttiseksi, koska kuuden voltin polttimoita ja sähkövarusteita on vaikea saada.
• Tasavirtalaturi vaihdettu vaihtovirtalaturiksi, joka on tehokkaampi, lataa tyhjäkäynnillä ja pitää akun hyvässä virrassa pienelläkin ajolla.
• Takarenkaat vaihdettu 9,5 tuumaa leveiksi 10-kankaisiksi vyörenkaiksi, jotka kantavat ja kestävät teräviä oksia paremmin.
• Takavanteet muunnettu ison nelivetotraktorin paripyöristä.
• Lisäpainot takarenkaissa 80 kg ja eturenkaissa 20 kg.
• Lumikitkaketjut.
• Keulassa sähkövinssi, joka saa virran suoraan akusta ja jonka katkaisija on kojelaudassa.
• Vinssin alla lokipyörä, ja vaijerin voi laittaa kaksinkerroin, mikä tuplaa vetovoiman.
• Turvakaari, työvaloja runsaasti.
• Keulan tarvikelaatikossa ensiapulaukku, ilmakompressori ja kännykän latausmahdollisuus.
• Metsäkärry omavalmiste.
• Telissä hydraulisesti toimiva vetorissa, jolle oma 15 hevosvoiman moottori.
• Kuormain, jonka lisähydrauliikka ulosotosta.
• Hydrauliöljyn säiliö kärryn puomirungossa, tilavuus noin 60 litraa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.