”Ei täällä tilanne ollenkaan huono ole, mutta lisää taimiainesta pitää saada”, sanoo metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen metsäsuunnittelija Tiina Mansikkamäki.
Padasjoella sijaitsevaan kuusikkoon tehdyssä pienaukossa näkyy siellä täällä muutaman kuusentaimen ryppäitä, mutta taimien ulkomuoto jättää Mansikkamäen mukaan toivomisen varaa.
”Latvakasvua ei juuri ole, ja latvukset ovat harsomaisia ja leveitä. Kyllä nämä voivat vielä lähteä kasvuun, mutta jaksavatkohan kasvaa tukkipuiksi?”
Noin kahden hehtaarin suuruiseen kuusikkoon hakattiin toissatalvena kolme pienaukkoa, ja aukkojen väliset alueet harvennettiin. Tavoitteena on, että pienaukot uudistuvat aukkojen reunalla kasvavien kuusten siemenistä.
”Se vie kuusella viidestä kymmeneen vuotta”, Mansikkamäki toteaa.
Kuusen menetelmä
Pienaukkohakkuiden tavoitteena on metsän luontainen uudistuminen. Käytännössä metsä uudistetaan useammassa erässä, tietty määrä pienaukkoja kerrallaan. Pienaukkohakkuut sopivat sekä perinteiseen tasaikäisrakenteiseen että eri-ikäisrakenteiseen eli jatkuvan kasvatuksen metsään.
Pienaukoilla tarkoitetaan yleensä korkeintaan 0,3 hehtaarin suuruisia aukkoja. Mansikkamäen mukaan pienaukot voivat olla suurempiakin, mutta silloin metsänomistaja on metsälain mukaan velvollinen huolehtimaan siitä, että aukkoon syntyy taimikko.
Pienaukkohakkuut sopivat Mansikkamäen mukaan ainakin Etelä-Suomessa parhaiten kuusikoihin, sillä kuuset kestävät mäntyä ja koivua paremmin aukkojen reunoilla kasvavien puiden varjostusta. Männylle ja koivulle Mansikkamäki suosittelee ennemmin siemenpuuhakkuuta.
Alaville maille
Pienaukkohakkuita voi Mansikkamäen mukaan tehdä periaatteessa kaikenlaisille kasvupaikoille. Tärkeintä on, että kohde taimettuu helposti.
”Hyvin taimettuvan maapohjan tunnistaa usein siitä, että maassa näkyy sirkkataimia. Yleisesti voi sanoa, että karut mäet taimettuvat huonosti ja alavat eli kosteat maat hyvin.”
Se, miten paljon ja usein pienaukkoja metsään tehdään, riippuu metsänomistajan tavoitteista. Tasaikäisrakenteisen metsän Mansikkamäki suosittelee uudistamaan kolmasosa kerrallaan.
”Mitä useammin hakkuita tehdään, sitä vaikeampaa niiden toteuttaminen on. Myös taloudellinen kannattavuus kärsii. Kolmasosan alasta saa vielä hakattua niin, etteivät pienaukot pistä silmään.”
Jos metsänomistaja haluaa edetä hitaammin, voi metsän uudistaa jopa viidesosa kerrallaan. Silloin uudistamiseen tulee Mansikkamäen mukaan varata noin 30 vuotta aikaa.
Jos taas tavoitteena on eri-ikäisrakenteinen metsä, kannattaa pienaukkoja tehdä sitäkin vähemmän ja pidemmällä aikavälillä. Eri-ikäisrakenteisessa metsässä pienaukkohakkuut voi myös yhdistää poimintahakkuisiin.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 10/2019.
- Lisää aiheesta: Pienaukot vuonna kolme
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Säästöä uudistamiskustannuksissa”. Totta tietenkin, Kun ei tee mitään, ei rahaakaan kulu. Mikähän lienee ollut myyntihinta? Siitä juttu ei kerro. Jos sama puumäärä olisi myyty normaalina aukkona, niin olisiko saatu niin paljon parempi hinta, että olisi katettu uudistamiskulut ja jäänyt vielä rahaakin. Niinhän käy yleensä kunnon kuusikoita uudistettaessa.
Itse en missään olosuhteissa harventaisi tuon ikäistä kuusikkoa. Niin suureksi kasvaa tuulituhoriski ja mahdollisuus, että osa kuusista kuolee auringon paahteesta. Kokemusta nimittäin on. Kerran kokeiltiin. Pari vuotta katseltiin tuhoja ja tilattiin moto paikalle tekemään aukko. Riskinä siis on, että lopputiloksena onkin muutaman pienen aukon sijaan yksi tosi suuri aukko.
Ainakaan meillä päin ei tun näköinen kuusikko uudistu luontaisesti.
Minustakin aika outo kohde tällaiselle hakkuutyypille, mutta toisaaltahan Metsälehden journalistinen linja on ilmeisesti se, että mitä tahansa jatkuvalta kasvatukselta haiskahtavaa esitellään yleisesti sellaisilla kuvilla, jotka herättävät tämäntyyppistä kritiikkiä.
Jos tuossa metsässä olisi 10 % koivua ja 10 % mäntyä – mikä olisi tuolla maapohjalla ihan mahdollista – tuulituhoriskit olisivat pienemmät ja uudistumistodennäköisyys olisi erilaisen latvuspeittävyyden ja varjostuksen näkökulmasta paljon parempi.
Virhe on siis tehty silloin, kun tuohon on päästetty syntymään tasaikäinen, yksilajinen metsä.
Kylläpä noita pieniä aukkoja on Suomen metsät täynnä. Myrsky kaatanut puuryhmiä siletä täältä ja puut ehkä korjattu jopa pois riippuen maanomistajan aktiivisuudesta. Enkä oikeastaan koskaan ole törmännyt hyvin taimettuneeseen ja kehityskuntoiseen reikään. 9/10 on enemmän tai vähemmän ollut sellaisen kuntoisia että ei niistä koskaan tule isännän puuntarve paranemaan. Mutta harrastukset itse kullakin.
Niinhän se on, etteivät pienaukot yleensä taimetu ilman istutusta. Työläin esimerkki meikäläisellä on vuonna 2006 syöksyvirtauksen tekemä n. 0,3 ha;n aukko, Istutin sen 2007, myyrät söivät 2008 talvella, istutin uudelleen 2008 keväällä, myyrät söivät taas talvella 2009, istutin taas keväällä 2009. Siinä vaiheessa vattu oli alkanut rehoittaa. Kaikenlaista perkausta, joskus 2 kertaa kesässä, piti suorittaa 7 eri kertaa. Muuten ei olisi tullut kunnon taimikkoa. Myyrien vuoksi tietysti poikkeus.
Vieressä on viime syksynä harvennettu 30-vuotias kuusikko, jossa runsaan koivusekoituksen ansiosta oli puuta 190 m3/ha ja joka tarvitsi perata vain kerran, koska istutuskuuset pääsivät heti hyvään kasvuun.
Meillä on myös pari harvennusten yhteydessä tehtyä muokkaamattomaan maahan istutettua pienaukkotaimikkoa, joissa kasvavat vain ne istutuskuuset.
Aika kalliita nuo istuttamatta jätetyt pienauhkot. Etenkin, jos neuvoista on maksanut esimerkiksi 300 euroa/ha, mitä eräs moisia neuvoja antava firma julkisuudessa olleiden tietojen mukaan veloittaa.