Vaikka teknologia on kehittynyt huimaa vauhtia, metsäalalla käytetään kadonneiden rajapyykkien ja tukkoisten rajojen etsimiseen edelleen valtava määrä työaikaa.

”Toimihenkilömme ja yrittäjämme törmäävät päivittäin tällaisiin tilanteisiin. Epäselvät rajalinjat ovat koko metsäalalle iso haaste. Gps-paikantimet ovat kuitenkin vähentäneet rajanylityksiä puunkorjuun ja metsänhoitotöiden yhteydessä merkittävästi”, sanoo Stora Enson metsäpalvelupäällikkö Kari Kuusniemi.

Joskus rajaa ei kerta kaikkiaan löydy maastosta. Tällöin rajalle voidaan joutua jättämään muutaman metrin käsittelemätön ”varovyöhyke”. Kun naapuri menettelee samoin, on rajalinja lopulta koko metsän tukkoisin alue.

Ongelman laajuus tunnetaan hyvin myös Maanmittauslaitoksella.

”Keskisessä Suomessa metsätilojen rajan paikoista jopa 70 prosenttia on epäselviä”, arvioi toimitusinsinööri Harri Kovanen.

Tarkista rajat säännöllisesti

Rajalinjan pitää olla maastossa selvästi havaittavissa ja velvollisuus rajalinjojen auki pitämisestä kuuluu metsänomistajalle. Jos rajat ovat selvillä, kannattaa huolehtia, että ne myös pysyvät auki. Tämä vaatii omistajalta lähes vuosittaista tarkastuskäyntiä, ja tarvittaessa vähintäänkin vesurin heiluttamista rajalinjoilla.

”Kevät on otollisin aika rajapyykkien ja -linjojen tarkastamiseen. Maastossa on helppo liikkua, ja lehdettömät puut parantavat näkyvyyttä. Hyvä konsti on merkata pyykit ja tarvittavin osin rajalinjatkin muovisilla aurausviitoilla. Ne näkyvät ja säilyvät maastossa pitkään”, Kuusniemi vinkkaa.

Löytyykö rajapyykkejä?

Jos rajalinja on pahoin tukkeutunut, sen paikantaminen ja aukaiseminen eivät ole helppoja tehtäviä. Tarvittaessa Maanmittauslaitokselta saa kopioita vanhoista maanmittaustoimituskartoista, joista selviää rajamerkkien sijainti ja rajamitat.

”Työ on aloitettava rajapyykkien etsimisestä. Jos niitä ei löydy, on tavallisen tallaajan käytännössä mahdotonta paikantaa rajalinjaa omin neuvoin”, Kovanen sanoo.

Hän muistuttaa, että usein maastosta löytyy esimerkiksi vanhoja viisarikiviä, piikkilankoja tai ojia, jotka voivat antaa viitteitä rajasta.

”Vanhat viisarikivet ovat rajapyykkien arvoisia merkkejä, jotka osoittavat rajan paikan luotettavasti. Nykyään niitä ei käytetä, vaan rajan pituudesta riippuen rajalle tulee metallinen pyykki 300 metrin välein.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 3/2018

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.