Kuvaan seuraavassa kuvitteellista sukupolvenvaihdosta, jossa verosuunnittelu korostui. Vaikka esimerkki on kuvitteellinen, kaikki järjestelyn ainekset ovat tulleet valitettavan usein vastaan tosielämässä.

Esimerkki

Isä Veikko innostui 15 vuotta sitten tekemään metsän elinaikaiset luovutukset, koska asiaan kannustettiin monelta taholta. Hän uskoi tekevänsä hyviä, edistyksellisiä ratkaisuja perillisten hyväksi tasapuolisesti.

Hän lahjoitti kaikille aikuisille lapsilleen Maijalle, Eerolle, Eevalle, Raijalle ja Jukalle murto-osat (1/5) metsätilasta. Lahjakirjoissa isä pidätti metsän elin–ikäisen hallintaoikeuden yhteisesti itselleen ja puolisolleen Sylville. Lisäksi isä oli vielä tehnyt keskinäisen hallintaoikeustestamentin puolisonsa Sylvin kanssa.

Viiden vuoden kuluttua Maija, yksi lahjan saaneista lapsista, kuoli. Maijalla oli puolisonsa Karin kanssa avioehto, joten Karista ei tullut Maijan kuolinpesän osakasta. Maija oli kuitenkin tehnyt hallintaoikeustestamentin, jolla hän määräsi metsäomaisuutensa elinikäisen hallintaoikeuden puolisolleen Karille. Näin heidän lastensa, Karon ja Kertun, perintöverotus muodostui metsän osalta kevyemmäksi.

Vuoden päästä tästä kuoli isä Veikko. Veikon perunkirjoituksen yhteydessä todettiin, että metsän hallintaoikeus jatkuu yhä Sylvillä hänen elinikänsä. Karin saama hallintaoikeus viidesosaan metsätilasta on toissijainen ja tulee voimaan Sylvin jälkeen.

Kaksi vuotta sitten kuoli Jukka, toinen lahjan saaneista lapsista. Hänellä ei ollut testamenttia eikä puolison kanssa ollut tehty avioehtoa. Niinpä hänen osuutensa metsätilasta meni hänen kuolinpesälleen, johon kuuluivat hänen vaimonsa ja heidän kaksi lastaan, Marko ja Marketta.

Sylvi kuoli viime vuonna. Nyt metsän omistajat miettivät, miten metsän kanssa jatketaan eteenpäin. Ensimmäinen epäselvä asia on, kuka päättää asioista ja millä valtuuksilla, sillä Sylvin kuollessa hänen hallintaoikeutensa metsään lakkasi. Saantojen ketjutusta tutkien päädyttiin seuraavaan omistus- ja hallintatilanteeseen:

Veikko-isän lahjoituksen jälkeen on viidentoista vuoden aikana muotoutunut metsäyhtymä. Sen osakkaina ovat Eeron, Eevan ja Raijan lisäksi kaksi jakamatonta kuolinpesää, joista Jukan kuolinpesässä on mukana Jukan leski.

Lahjakirjassa oli aikanaan puolison avio-oikeuden poissulkeva määräys. Tämä otetaan luonnollisesti huomioon siinä vaiheessa, kun kuolinpesä jaetaan. Kari ei kuulu Maijan kuolinpesään, mutta hänellä on nyt Sylvin kuoltua 1/5 hallintaoikeus metsätilaan.

Selvää on, että tällaisessa metsäyhtymässä ei ole helppoa aloittaa yhteistä metsätalouden harjoittamista. Toivoa sopii, että tilan pinta-ala ja tuotto olisivat niin merkittävät, että se kannustaisi osallisia tekemään jotain tilanteen helpottamiseksi.

Hallintaoikeuden merkitys

Hallintaoikeus antaa oikeuden omaisuuden tuottoon, jollei muuta ole määrätty. Esimerkissä Karin 1/5:n hallintaoikeus antaa hänelle oikeuden saada metsän tuotosta 1/5 itselleen.

Hallintaoikeuden haltija on verovelvollinen metsätalouden harjoittaja. Kari on tasaveroinen päätöksentekijä Veikon perillisten kanssa metsätilaa koskevissa asioissa. Yhtymän verotettavasta tulosta 1/5 kuuluu hänelle, ja häntä siitä myös henkilökohtaisesti verotetaan.

Kun hallinta on eriytetty omistusoikeudesta, saa hallintaoikeuden turvin myydä puuta vain tuoton verran. Tällaisessa tilanteessa ei käsittääkseni saa tehdä hakkuita, jotka ylittävät hallintaoikeuden alkamisen jälkeen kertyneen euromääräisen tuoton. Näin siksi, että pääoma täytyy säilyttää tuottavana, jotta hallintaoikeuden haltijan oikeus tuottoon toteutuu.

Metsätilaa ei saa myydä ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta.

Selkeytetään hallintaa

Esimerkin mukaisessa tilanteessa suosittelisin ensin yhteisen tavoitetilan luomista. Ketkä oikeasti haluavat jatkaa metsätilan omistamista ja metsätalouden harjoittamista? Ihannetilanteessa omistus menisi lopulta yhdelle tai korkeintaan kolmelle omistajalle, joilla olisi sekä omistus- että hallintaoikeus. Tämä tavoitetila ohjaisi jatkotoimia.

Toimenpiteissä lähtisin liikkeelle Karista, jolla ei ole lainkaan omistusoikeutta tilaan. Ainoana järkevänä vaihtoehtona pitäisin sitä, että Kari luopuu hallintaoikeudestaan, jolloin hallinta siirtyy hänen lapsilleen eli Maijan kuolinpesälle. Vastikkeettomasta luopumisesta (hallintaoikeuden lahjoittaminen) joutuvat lapset Karo ja Kerttu maksamaan lahjaveroa hallintaoikeuden luopumishetken arvon mukaan. Vastikkeellisesta luopumisesta (hallintaoikeuden kauppa) Kari maksaa luovutusvoiton veroa.

Seuraavat toimenpiteet hallinnan selkiyttämiseksi olisivat kuolinpesien sisäiset järjestelyt. Jukan kuolinpesässä tarvitaan ositus, jonka tuloksena suosittelisin, että Jukan leskelle ei tule osuutta tähän metsätilaan. Tällöin Jukan lapset Marko ja Marketta voisivat kuolinpesän jaossa sopia joko niin, että molemmat saavat murto-osaisen omistuksen (1/10) metsätilaan tai niin, että vain toinen jää metsätilan osaomistajaksi.

Kuolinpesän jaon jälkeen Marko ja Marketta voisivat myös harkita osuutensa myymistä jollekin osakkaista. Osuuden ostamisesta muodostuu yhtymälle metsävähennysoikeutta.

Vastaava jako kannattaisi tehdä myös Maijan kuolinpesässä Karon ja Kertun kesken. Näiden toimien jälkeen olisi helpompaa neuvotella mahdollisista yhtymäosuuksien keskinäisistä kaupoista tai, jos tilan pinta-ala sen järkevästi sallii, määräalojen lohkomisesta osalle osakkaista tai kaikille.

Arvioi ratkaisun vaikutukset

On totta, että luovutusten pilkkominen usealle saajalle ja hallintaoikeuden eriyttäminen omistuksesta alentavat yleensä välittömiä veroseuraamuksia. Mutta näitä vipuja käytettäessä on hyvä ajatella asiaa luovutuksen veroilmoitusta pidemmälle. Jos kertaluontoisten verojen alentaminen estää tai vaikeuttaa päätöksentekoa ja metsän tuotoista nauttimista, sille ei liene perusteita.

Jos haluaa pilkkoa luovutuksia useille saajille, voi toimiva ratkaisu olla yhteismetsän perustaminen. Sen voi tehdä joko ennen tai jälkeen luovutusten. Yhteismetsässä päätöksenteko onnistuu, vaikka omistus ja hallinta olisivat hajautuneet.

On kuitenkin hyvä muistaa, että yhteismetsällä on vuotuisia, väistämättömiä hallinnan velvoitteita ja kustannuksia. Näin ollen pinta-alaa tulisi olla riittävästi, mieluiten satoja hehtaareja, jotta kannattava toiminta voidaan turvata.

Testamentilla saatua hallintaoikeutta ei ole pakko ottaa vastaan, jolloin hallinta menee omistusoikeuden saajille. Jos sen ottaa vastaan, sen luovuttamisesta voi milloin tahansa neuvotella omistajien kanssa.

Kun teet testamenttia, mieti siis omaisuuden hallinnan kautta, millaiset vaikutukset testamentin toimeenpanolla mahdollisesti tulee olemaan. Ja ota huomioon, että kukaan meistä ei ole ikuisesti nuori eikä kukaan edes ole täällä ikuisesti – mutta metsä voi olla.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.