Metsälehti uutisoi syyskuussa 2020 Karstulassa Metsähallituksen luonnonsuojelualueella tehdystä hakkuusta, jossa jätettiin useita satoja kuutioita järeitä kuusia kaadettuina metsään. Hakkuu tehtiin voimajohtoalueen leventämisen takia.
Lähialueella metsää omistava Markku Leppänen huolestui tuolloin mahdollisuudesta, että kirjanpainaja voisi levittäytyä suojelualueelle jätetyistä puista ympäröiviin metsiin.
Nyt Leppäsen pelko näyttää käyneen toteen.
”Metsästäni korjattiin jo viime talvena kymmeniä kuutioita kirjanpainajien tappamia kuusia pois. Tänä syksynä kuolleita kuusia on jälleen ilmestynyt lisää”, Leppänen kertoo.
Tuhot ovat ilmenneet noin kymmenen hehtaarin laajuisessa päätehakkuuikäisessä kuusikossa, jossa hyönteisten vaurioittamien puiden havaitseminen ja niiden määrän arviointi on vaikeaa.
”Kaikkia kuivuneita puita ei pysty löytämään yhdellä kertaa, sillä ne kuolevat vähitellen. Sitäkin olen miettinyt, joutuuko osan metsästä hakkaamaan nyt kokonaan aukoksi”, Leppänen pohtii.
Sahayrittäjänä toimivalle Leppäselle metsä on toiminut myös laadukkaan kuusitukin pystyvarastona.
Tuhotilanne muuttunut kahdessa vuodessa
Suomen Metsäkeskus teki alueelle Leppäsen sekä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen pyynnöstä maastokäynnin syyskuun lopulla. Käynnin perusteella Metsäkeskuksen rahoituksen ja tarkastuksen asiantuntija Sameli Salokannel toteaa, ettei mahdollisuutta siitä, että kirjanpainajatuhot ovat lähteneet leviämään luonnonsuojelualueelle jätetyistä puista, voida sulkea pois.
”Syksyllä 2020 alueella ei ollut havaittavissa yksittäisiä puita lukuun ottamatta kirjanpainajatuhoja. Tänä syksynä Leppäsen metsästä löytyi kymmeniä kirjanpainajien kuivattamia järeitä kuusia”, Salokannel sanoo.
Muualta Karstulan alueelta ei ole myöskään tehty metsänkäyttöilmoituksia hyönteistuhojen vuoksi tehtävistä hakkuista.
Tämä kertoo siitä, että normaalioloissa alueella ei ole suurta kirjanpainajatuhoriskiä.
”Maastohavaintojen perusteella tarkastelun kohteena olevalla alueella on kuitenkin selvästi kasvanut kirjanpainajatuhoriski”, Salokannel toteaa muistiossa.
Korvaus ensisijaisesti vakuutusyhtiöltä
Jos hyönteistuho leviää valtion luonnonsuojelualueelta yksityismetsään, voi metsänomistaja tehdä aiheutuneista tuhoista vahingonkorvausvaateen ympäristöministeriölle Metsäkeskuksen kautta.
Metsäkeskus ottaa kuitenkin vakuutuskorvausmahdollisuuden huomioon omassa lausunnossaan. Siksi Leppästä kehotettiin selvittämään ensin, korvaako hänen oma metsävakuutuksensa tuhoja.
”Ensisijaisesti neuvomme metsänomistajaa hakemaan korvausta vakuutusyhtiöltä, jos hänellä on metsävakuutus. Tämä on metsänomistajankin etu, sillä näin mahdollisesti myös aiemmat tuhot voidaan huomioida”, Salokannel sanoo.
Jos vakuutusyhtiöstä ei saa korvausta täysimääräisenä, tai vakuutusta ei ole, niin tällöin metsänomistaja voi tehdä korvausvaateen Metsäkeskuksen kautta.
”Ympäristöministeriö lopulta ratkaisee, mitä maanomistajalle korvataan”, Salokannel toteaa.
Leppäsellä on laaja metsävakuutus, jonka tarjoamat korvausmahdollisuudet hän aikoo selvittää. Se, että valtion toimista aiheutuvaa tuhoa ei automaattisesti korvata valtion kassasta, herättää Leppäsessä ihmetystä.
”Tuntuisi selvältä, että valtion kuuluisi korvata sen toimista aiheutuneet tuhot. Tarjouduin kaksi vuotta sitten jopa korjaamaan kaadetut kuuset pois metsästä omalla kalustollani, jotta tuho ei leviäisi, mutta tähän ei Metsähallitukselta annettu lupaa”, Leppänen harmittelee.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Montako sattaa runkoa kuoli ns luonnonsuojelualueelta? Voiko siellä liikkua ja käydä katsomassa? Onkohan ne viherpiirtäjät opettanneet esim tähtikirjaajat ja kirjanpainajat menemään yksityisen metsänomistajan metsiin? Toisaalta onhan siinä mettän omistajalla melkein polttokuivaa klapi aineksia takkaan ja vallan käypästä nuotiopuuta…
Kun kantohinta rytkähtää kolmannekseen, ja tahallisesti riskeeraten MH-valtion toimesta, eihän siinä ole järkeä vähääkään!