Talvi on ollut koko maassa pitkästä aikaa luminen, minkä huomaa tästäkin lehdestä. Nyt hanget sulavat vauhdilla, ja pian metsään on taas helppo mennä.

Ensimmäiseksi on hyvä käydä katsomassa taimikoiden kunto. Kun lunta on ollut paljon, hirvet ovat liikkuneet tavallista vähemmän. Huonolla onnella seudulle on jäänyt pitkäksi aikaa iso lauma, ja vahingot ovat sen mukaisia.

Hirvituhoista maksettavien korvausten perusteita muutettiin muutama vuosi sitten, joten kannattaa perehtyä uusiin ehtoihin. Metsäkeskuksen verkkosivuilta löytyvä laskuri auttaa arvioimaan, onko korvaus mahdollinen. Nyrkkisääntö on, että Etelä-Suomessa tuhoalueen on oltava vähintään puoli hehtaaria ja taimista kolmanneksen oltava pilalla.

Taimia on voinut syödä myös valkohäntäkauris, jota ennen sanottiin laukonpeuraksi. Niiden määrä on lisääntynyt viime vuosina paljon. Tieliikenteen riistaonnettomuuksista jo suurin osa on valkohäntäkauriin ja auton törmäyksiä. Metsävahinkoilmoituksissa ne ovat vielä harvinaisia. Viime vuonna korvauspinta-alasta alle prosentti oli valkohäntäkauriiden aiheuttamia tuhoja. Kenties vahingot eivät ole ylittäneet korvauskynnystä. Todennäköistä kuitenkin on, että kauristuhoja jää huomaamatta.

Vaikka hirvieläinten aiheuttamista tuhoista maksetut summat eivät ole järin suuria, on tärkeää, että kaikki korvauskelpoiset vahingot ilmoitetaan. Silloin ne tulevat tilastoiduiksi ja siten paremmin näkyviksi.

Vahingot, ja ennen kaikkea niiden välttäminen, ovat myös tämän numeron pääjutun aiheena. Toimittaja Tiia Puukila keräsi tietoa metsätöissä sattuneista haavereista. Sivulta 18 alkavasta jutusta käy ilmi, missä vaarat piilevät.

Pääjohtaja Ilkka Hämälä on viime viikkoina puhunut paljon Kemiin nousevasta uudesta tehtaasta, mutta nyt hänellä on asiaa metsistä. Haastattelun löydät sivulta 28.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.