Ympäristöministeri Kai Mykkänen ei lupaa rahaa Suomen 150 raakkujoen rantojen suojeluun. Mykkänen kuitenkin kannustaa metsäyhtiöitä jättämään raakuille 50 metrin suojakaistat. Ministeri ei ota kantaa, kuka korvaisi metsänomistajille koituvat suuret tappiot tästä epävirallisesta suojelusta.

Johtavan raakkututkijan, professori Jouni Taskisen mukaan 50 metrin suojakaista tarvitaan vain jyrkimmille rannoille eroosiota estämään, Metsälehden jutusta selviää.

Mykkänen päätyi esittämään 50:tä metriä kaikkialle, koska arvokkaiden raakkujokien rantojen ja tarvittavien suojakaistojen kartoittaminen olisi niin suuri työ, että sen tekemiseksi Suomen ympäristökeskus tarvitsisi paljon lisää rahoitusta ja väkeä.

Syken rahoituksen lisääminen voisi olla viisasta, koska nyt ei tarkkaan tiedetä, missä kaikkialla ja kuinka leveitä suojakaistoja missäkin tarvitaan.

Hukkajoen tapahtumien jälkeen raakuilla on nostetta ja suojakaistoille luulisi riittävän rahoittajia. Kauppaketju voisi toivottaa asiakkaansa ostoksille raakkuja suojelevaan yritykseen. Kuka liittää logoonsa ensimmäisenä raakun?

Yritykset voivat ostaa raakkujoilta nyt suojakaistaa MTK:n luontoarvokaupasta. Kauppa voisi tosin vauhdittua, jos etujärjestön hallitus ideoisi kauppapaikalle omistajaksi tahon, jota kaupunkilaiset eivät vierasta.

Kauppaketjujen, bensiininjakelijoiden ja muiden yritysten lisäksi talkoisiin tarvittaisiin kunnat.

Miltä kuulostaisi: Isojoki, Suomen raakkuystävällisin kunta. Espoo voisi adoptoida raakkuja pohjoisesta. Kalastuskunnat voisivat käyttää lupamaksuja suojakaistoihin.

Odotan joulukorttia, jossa lukee: Hyvä yhteistyökumppani, raakut toivottavat hyvää joulua saatuaan meiltä monta kilometriä suojakaistaa.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.