Ilmastonmuutos on synnyttänyt paljon uutta yritystoimintaa. Yksi kasvavista aloista liittyy vapaaehtoiseen päästökompensaatioon. Yritykset pyrkivät kilvan kohti hiilineutraaliutta, ja siihen pääsemistä nopeuttaa, jos osan päästöistä voi kompensoida esimerkiksi istuttamalla metsää.

Samalla periaatteella kuluttajat voivat lievittää vaikkapa lentomatkoista kokemaansa ahdistusta.

Hiilineutraaliuudesta on tullut myyntivaltti, jolla edistetään niin betonin, hampurilaisatrian kuin tietokoneohjelmien myyntiä.

Suomessa toimii jo parikymmentä päästökompensaatiota myyvää palvelua. Viime viikolla ilmestyi kansalaisjärjestöjen omistaman Finnwatchin selvitys niiden toiminnasta.

Raportti löytää huomautettavaa kaikista kotimaisista kompensaatiopalveluista. Siinä osoitetaan monia alaan liittyviä ongelmia alkaen sääntelyn ja valvonnan puutteesta.

Metsiin liittyvien hankkeiden ongelma on kaksoislaskenta. Kun kaikki kotimaiset nielut luetaan EU:n ilmastomatematiikassa Suomen hyväksi, miten voi myydä tehostettua nielupalvelua?

Tähän etsitään parhailleen ratkaisuja niin meillä kuin kansainvälisesti. On tärkeää löytää keino, jolla hiilensidonnasta voi tulla metsänomistajalle aidosti vaihtoehto puun myynnille tai suojelulle.

Raportin kantta koristaa vanha piirros, jossa saksalainen anekauppias myy oikotietä taivaaseen. Vähän samasta asiasta kompensaatioissa on kyse. Niillä voidaan saavuttaa aitoja ilmastotekoja, mutta anekaupan riski on ilmeinen.

Aivan kuten aneiden myymistä vastustanut Martti Luther kehotti välttämään syntejä, kompensaatioiden sijasta pitäisi keskittyä etenkin päästöjen vähentämiseen.

Tämän tulisi olla ohjenuorana myös valtioiden tasolla, kuten Euroopan unionissa. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan metsien hiilinieluja, mutta niitä ei pidä valjastaa liikaa kompensaatiotarkoituksiin.

Päästövähennyksiin verrattuna metsien hiilinielut ovat myös epävarmoja. Parhaiten niitä osaavat vaalia nielujen omistajat eli metsänomistajat.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.