Tammelassa Lounais-Hämeessä seisoo muutama vanha säästöpuu. Ne on jätetty paikoilleen 2000-luvun alussa liito-oravahavainnon vuoksi.

Alueella on sittemmin tehty hakkuita, eikä liito-oravahavainnolle ole saatu vahvistusta vuosikausiin. Silti kun liito-oravamerkinnän saaneiden puiden lähialueille suunnitellaan uusia hakkuita, vanha liito-oravahavaintopiste hälyttää viranomaisten järjestelmissä ja ely-keskus tekee liito-oravan huomioinnista lausunnon.

Elyn arvio on ollut, ettei hakkuille ole rajoitteita.

”Nämä säästöpuut saavat kyllä olla täällä, mutta itseäni mietityttää tässä turhan virkamiestyön tekeminen”, sanoo metsänhoitoyhdistys Lounais-Hämeen metsäasiantuntija Mikko Uusitalo.

Liito-oravan risupesäkuusiksi merkittyjen säästöpuiden ympärillä on nykyisin taimikkoa ja ensiharvennusmetsää – ei mitään ihanne-elinympäristöä liitureille. Ely-keskuskin toteaa lausunnossaan, että on epätodennäköistä, että liito-orava käyttäisi pesäpaikkanaan näin pienialaista puuryhmää.

Uusitalon mukaan olisi paljon tuottavampaa, jos vanhasta liito-oravamerkinnästä ei aina tulisi samaa lausuntoa hakkuiden yhteydessä. Hän toivoo lisäksi viranomaisilta selkeämpää viestintää siinä, mitkä asiat luontokohteiden huomioimisessa ovat lain ja asetusten tuomia velvoitteita ja mitkä suosituksia.

Vanhoja havaintoja ei poisteta

Liito-oravahavainnot perustuvat Lajitietokeskuksen lajitietojärjestelmään kirjattuihin havaintoihin. Tietoja päivitetään säännöllisesti.

”Havaintopisteitä ei poisteta, vaikka niiden ympäristössä ei enää olisi liito-oravalle soveltuvaa puustoa. Vanhoja havaintopisteitä voidaan käyttää arvioi­taessa reviirin aiempaa sijaintia ja laajuutta. Niillä on merkitystä lajin uhanalaisuuden arvioinnissa ja tieteellisessä tutkimuksessa”, kertovat Hämeen ely-keskuksen ylitarkastaja Jari Mattila ja luonnonsuojeluasiantuntija Mika Kalliovirta sähköpostitse.

Mattilan ja Kalliovirran mukaan muutaman aarin laajuinen puuryhmä ei ole yleensä riittävän laaja liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikaksi, mutta saattaa muuttua sellaiseksi ympäröivän puuston kasvaessa. Yksin Hämeen ely-keskuksen alueella on lähes 4 400 liito-oravan havaintopaikkaa.

Liito-oravahavainnosta lähtee metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä ilmoitus metsänomistajalle ja muille osallisille, jos havainto on 100 metrin säteellä suunnitellusta hakkuukuviosta. Menettely koskee havaintoja, jotka on tehty vuonna 2000 tai sen jälkeen.

Yksittäiset puut eivät riitä

Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä liito-oravien kulkuhteydet on hakattu aiemmin lajin kannalta liian kapeiksi. Mattilan ja Kalliovirran mukaan lisääntymis- ja levähdyspaikka kattaa pesäpuut ja näiden ympäristössä olevan suojaa ja ravintoa tarjoavan puuston sekä kulkuyhteydet.

Tarkkaa käytännön määritelmää lisääntymis- ja levähdyspaikan rajaukseen ei ole vaan rajaus tehdään tapauskohtaisesti, kertoo Metsäkeskuksen projektikoordinaattoriTiina Lintuharju. Lintuharjun mukaan aiemmista rajauksista on havaittu, että alle 0,4 hehtaarin lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat usein liian pieniä.

Toisaalta on esimerkkejä, jossa liito-oravan pesäpaikka on säilynyt 10 puun säästöpuuryhmässä harvennusmetsän keskellä.

”Liito-oravan kannalta olisi hyvä, jos sillä olisi käytettävissään 4-6 hehtaaria vaihtelevaa metsää. Myös nuorempi yli 10 metrinen puusto käy jo ruokailuun ja liikkumiseen”, Lintuharju sanoo.

Kyseinen hehtaarimäärä ei tarkoita sitä, etteikö sen sisällä voisi tehdä hakkuita. Tuoreen Liito-orava-Life-hankkeen hakkuukohteissa liito-orava on saatu säilymään puunkaadosta huolimatta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.