Suomen metsistä hakataan puuta vähemmän kuin uutta kasvaa tilalle. Kaikkein suurin ero on Lapissa, missä talousmetsien hakkuut ja luonnonpoistuma ovat yhteensä vain vähän yli puolet kasvusta.

Uutta puuta kertyy Lappiin eniten Suomessa, vuosittain lähes 14 miljoonaa kuutiometriä. Määrä on yli kaksinkertainen verrattuna aikaan 60 vuotta sitten.

Kovat kasvuluvut ovat seurausta etenkin sodanjälkeisistä laajoista uudistushakkuista. Ne muistetaan Metsähallituksen pääjohtajan mukaan Osaran aukeina. Hänen syykseen tai kunniakseen aukeat eivät kuitenkaan kokonaan lankea, sillä hakkuisiin oli päätetty ryhtyä jo vuosia ennen kuin Nils Osarasta tuli pääjohtaja.

Ennätysaukko puskee puuta

Metsätieteellisen seuran Metsänhoitoklubi retkeili pari viikkoa sitten Posiolla entisellä hakkuuaukolla, jota on sanottu Suomen suurimmaksi. Pituutta sillä oli yli 25 kilometriä ja leveyttä jopa 11 kilometriä.

Metsä on uudistunut pääasiassa hyvin. Suuraukolle on kasvanut puuta jo paljon enemmän kuin siltä aikanaan hakattiin.

Poikkeuksena ovat noin 300 metrin korkeudella sijaitsevat vaara-alueet, missä metsittäjät ovat kokeneet vastoinkäymisiä. Aukkoisia taimikoita on jouduttu täydentämään vielä 1980-luvulla.

”Mitä korkeammalle mennään, sitä vaikeammaksi menee”, sanoo Metsähallituksen suunnittelupäällikkö Lauri Karvonen. Sitä ei vielä 50- ja 60-luvuilla tiedetty.

Kaikkia Lapin metsiä ei ”osaroitu”. Susivaaran liepeillä sijaitsee 92 hehtaarin laajuinen Majavavaaran aarnialue, joka on saanut kasvaa rauhassa vuodesta 1964 lähtien. Suojelun syy on hukkunut historiaan.

”Ei tiedetä, onko alue ollut edustava näyte vai onko se vain päätetty jättää uudistamatta”, Karvonen kertoo.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 16/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.