T ammi on tänä syksynä tuottanut terhoja runsaasti. Suurin osa niistä menee jyrsijöiden suihin, mutta närhien levittämien, alkuvaikeuksistaan selviävien taimien pitää pärjätä sekä nykyisessä että tulevassa, muuttuvassa ilmastossa.

Tammen luontainen levinneisyysalue on etelärannikolla ja Lounais-Suomessa, mutta ihmistoimien seurauksena sitä esiintyy vakiintuneesti Tampereen korkeudelle saakka.

Puuntuottaja Antti Lukkarisella on neljännesvuosisadan kokemus tammen kasvatuksesta vielä reilut sata kilometriä pohjoisempana, Suonenjoella.

Kokemukset pellonmetsityksestä ovat rohkaisevia. Aivan parhaat tammiyksilöt ovat jo 15-metrisiä ja läpimitaltaan 22-senttisiä. Valtaosa puista on kuitenkin pienempiä.

”Mutta on selvä asia, että tammi on työläämpi kuin peruspuulajit.”

Taimet vaativat suojauksen

Lukkarisen tilalla tammet on nimenomaisesti viljelty – istutettu, suojattu Tubex-taimisuojilla ja pystykarsittu.

Taimisuojat ovat Lukkarisen mukaan aivan ehdottomat. Ne suojaavat myyriltä, jäniksiltä ja hirviltä, antavat kasvulle oikean suunnan ja kasvihuonemaisesti lisävauhtia sekä rungon järeytyessä murtuvat itsestään auki ja lopulta hajoavat.

”Ilman taimisuojia en lähtisi istuttamaan. Hinta ei ole kysymys, sillä sen saa takaisin säästyneenä työnä ja parempana kasvuna.”

Tammet on istutettu 1 600 taimen pellonmetsitystiheyteen, mitä Lukkarinen nykykokemuksella pitää hiukan harvana. Harvassa asennossa oksisto kasvaa leveyttä ja pystykarsinta on välttämätöntä, samoin rungosta versovien vesioksien napsiminen.

Samatahtinen kasvutoveri haussa

Periaatteessa leveyskasvua voisi hillitä kasvattamalla tammia pöpelikkömäisesti muiden puulajien seassa, mutta Lukkarinen pohtii, mitä muut puulajit voisivat olla. Tammi vaatii valoa, ja kuusi kasvaa turhan nopeasti varjostavaksi ylispuuksi. Pihlaja kävisi maltillisen pituuskasvunsa puolesta muuten, mutta se houkuttaa hirviä.

”Tuntuu, että tammi pitää saada lähtemään puhtaana metsänä. Samatahtisesti kasvavaa muuta puulajia en oikein hoksaa.”

Passeli on mustikkatyypin ja sitä rehevämpi kasvupaikka, mielellään rinteen päivänpuoli.

Lukkarinen on istuttanut tammia myös uudistusalojen rehevimpiin kohtiin tiheinä pienryhminä. Ongelmallista kuitenkin on, että pääpuulajit kasvavat nopeammin ja jättävät tammet varjoonsa.

Kiertoaika riippuu siitä, kuinka järeäksi kasvattaa. Lukkarinen otaksuu ajan joka tapauksessa olevan pitemmän kuin rauduskoivulla.

Kuka puutavaran ostaa, on vielä hämärän peitossa. Lukkarinen odottaa, että tammelle syntyvät samankaltaiset markkinat kuin visakoivulle, eli pieniä määriä erikoistuneille puusepille.

Tammi on jalopuista valittu

Kuuden jalopuulajin – tammen, saarnen, vaahteran, metsälehmuksen sekä kynä- ja vuorijalavan – joukosta tammi on ilmeisin valinta, sillä se on kasvupaikaltaan vaatimattomin ja metsätalousmielessä lupaavin.

”Jalojen lehtipuiden levinneisyyttä rajoittaa muun muassa lämpötila. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan muuta valojaksoa tai tee Suomesta mereisempää”, erikoistutkija Katri Himanen Lukesta tiivistää.

Jalopuiden kasvattaminen merkitsee kasvutappioita pääpuulajeihin verrattuna.

”Kuinka suuria ja kuinka siedettäviä ne ovat muista syistä vaikuttaa siihen, kuinka innokkaasti jalopuita viljellään tai niiden annetaan levitä luontaisesti.”

Tammea on pihapuuna Rovaniemellä saakka, mutta mitä pohjoisemmas mennään, sitä vaatimattomampaa on kasvu.

Tammi yleistyy luontaisesti

Jossain määrin tammi nousee puulajivalikoimaan, ja Himanen uskoo sen osuuden todennäköisesti kasvavan vaikka ei tehtäisi mitään. Metsänomistajilta kuullun mukaan luontaista tammea on Etelä-Suomen metsissä entistä enemmän.

”Ilmastonmuutoksen tuoma uhka metsien tervey­delle on niin ilmeinen, että puulajivalikoiman monipuolistamista tarvitaan. Tammi on mukana rikkana rokassa, vaikkei siitä valtavan yleistä tulekaan.”

Tammen siemenviljelystaimien hyväksytty viljelyalue on Tampereen tasalle. Himasen mielestä suurempi kysymys on, että tällä alueella viljely on vähäistä kuin se, että alue olisi liian pieni.

”Jalojen lehtipuiden ydinaluetta on edelleen eteläinen Suomi.”

Terhosta vaiko taimesta?

Kun tammentaimien verollinen taimitarhahinta on kahdessa ja puolessa eurossa ja lyhimmän, 90 senttiä pitkän taimisuojan hinta verkkokaupassa 3,69 euroa kappaleelta, niin tammimetsikön perustamiskustannus saattaa hirvittää.

Vaihtoehtona olisi kerätä terhoja, kylvää, antaa kasvaa tiheänä ja katsoa, mitkä pärjäävät ­ – kuitenkin muutamilla painavilla varaumilla.

”Täystiheän taimikon aikaansaanti vaatii poskettoman kylvötiheyden, ja lintujen ja jyrsijöiden aiheuttama hävikki on iso”, Himanen sanoo.

Moni metsänomistaja on tullut kertomaan keränneensä terhoja tietystä puusta. Himanen varoittaa, että yhdestä puusta kerätyt terhot ovat todennäköisesti itsepölyttyneitä tai perimältään kapeita.

”Omat keruut ovat alkuperän suhteen hasardihommaa. Puistopuut voivat olla ulkomailta, ja niiden ryhmät geneettisesti kapeita.”

Jos terhoja kerää, kannattaa kerätä mahdollisimman monesta puusta, jotta perimään tulee kirjoa. Sekään ei tee kylvöstä metsänviljelyä metsäntutkimuksen ymmärtämällä tavalla, parhaita alkuperiä hyödyntäen.

Ja periaatteessa: tammenterhojen keruu puista ei ole jokaisenoikeus, vaan vaatii maanomistajalta luvan.

Kustannussäästön kannalta Himanen ymmärtää paremmin kasvatustavan, jossa taimet istutetaan ryhmittäin esimerkiksi kuusen sekapuuksi. Mätästys sopii muokkaustavaksi myös tammen taimille.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.