Metsänomistaja Matti Laamanen opastaa meidät kuusikkoonsa Savonrannalla. Näky on vaikuttava. Reilusti yli 30-metrisiä puita on yhtä taajassa kuin tavallisesti ensiharvennuksen jälkeen.
Puurivit ovat yhä näkyvissä, vaikka istutuksesta on jo yli 90 vuotta. Kivirauniot kertovat, että kasvualusta on vanhaa peltomaata.
Puuston mittaajiksi olemme kutsuneet Etelä-Savon Metsäurheilijoiden aktiivit: Suomen metsäkeskuksessa projektipäällikkönä työskentelevän Henna Höglundin sekä eläkkeelle siirtyneet metsäammattilaiset Risto Höglundin ja Kauko Piirosen.
He mittasivat puuston samalla tavalla kuin metsätaitokilpailuiden tehtäviä laadittaessa. Kymmenen aarin koealaruutu rajattiin niin, etteivät metsikkökuvion tavallista isommiksi kasvaneet reunapuut vääristäneet tulosta.
Ruudulta mitattiin runkojen rinnankorkeusläpimitat. Puiden pituus todettiin pienoislennokin korkeusmittarilla – pisimpien kuusten latvat ulottuivat 38 metriin.
Tulokset laskettiin Suomen Metsäurheiluliiton ohjelmistolla, mutta ennen sitä mittaajat saivat esittää omat arvionsa puumäärästä. Ja niin kävi, että nuoruus voitti kokemuksen. Henna Höglundin arvio, 1 100 kuutiometriä hehtaarilla, jäi 81 vain kuutiota vajaaksi mitatusta puumäärästä.
”En ole pitkän metsämiesurani aikana nähnyt tällaista kuusikkoa”, ihasteli Piironen.
Mutta onko Savonrannan kuusikko Suomen runsaspuustoisin?
Voi hyvinkin olla, tosin virallista tilastoa ei ole. Luonnonvarakeskuksen (Luke) suurten puiden erikoisasiantuntijan, metsätalousinsinööri Esko Oksan mukaan Punkaharjulla kasvavissa lehtikuusikoissa on parhailla paikoilla noin 1 100 kuutiometriä puuta hehtaarilla. Sitä runsaampia puustoja ei tunneta.
Itse kasvatetuilla taimilla istutettu
Kauko Piironen kertoo, että 1930-luvulla metsänomistajat kasvattivat puuntaimet itse. Kuuset istuttaneella innokkaalla metsien kasvattajalla Janne Luostarisellakin on varmasti ollut oma taimitarha.
Ennen vanhaan kuuset istutettiin riveihin 1,8 metrin välein, joten hehtaarille tuli kolmetuhatta puuta. Piironen veikkaa, että peltomaalla on istutuksen jälkeen laidunnettu karjaa, joka on pitänyt heinikon kurissa.
Tietoa kuusikon hoidosta ei ole, mutta puusto on varmastikin harvennettu pariinkin kertaan.
Kuusilla on ollut otolliset kasvuedellytykset. Peltomaa on ravinteikasta, ja maasto on loivasti viettävää. Lisäksi alue on suurten järvialtaiden keskellä, joten ilmastokin on suotuisa.
Laamanen on lannoittanut metsikön kahdesti, mutta sillä ei liene ollut merkittävää vaikutusta puuston kasvuun, koska kertalannoitus tuottaa lisäpuuta 15–20 kuutiometriä hehtaarille. Tämä kuusikko on vuosikymmenet kasvanut vähintään saman verran joka vuosi.
Laamasella ei ole kiirettä hakkauttaa metsää.
”Kuuset saavat kasvaa niin kauan, kun terveenä säilyvät. Katsotaan nyt, kumpi meistä lähtee ensiksi.”
Savonrannan kuusikko
- Pinta-ala 0,4 hehtaaria
- Runkoluku 800 runkoa/ha
- Puuvaranto 1 181 m3/ha
- Runkojen keskiläpimitta rinnan tasalta 37 cm
- Puuston keskipituus 33 metriä
- Puuston pohjapinta-ala 78 m2/ha
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Onko tuollaisilla pitkäkasvuisilla kuusilla joku erikoinen geeni, joka edesauttaa kasvua? Siis fotosynteesi toimisi paremmin. Muuramessa Kuusimäen luonnonsuojelualueella kasvoi Suomen suurin kuusi. Niillä tienoilla, esim Kantalanniemessä, kuuset ovat juuri samanmallisia kuin Savonrannalla. Siis hämmästyttävien pitkiä suhteessa paksuuteen ja runko ohenee hyvin hitaasti. Saarijärveläiselle 37-senttiselle kuuselle metsäsuunnitelma arvioi keskipituudeksi 29 m. Tiavuus keskimäärin 1000 l/runko. Savonrannalla 1474 l. Siis n 50 % enemmän.
Laittais Matti metsän luonnonsuojeluun kun ei tarvitse myydä eikä rahan tarve. Metso ohjelma.