Taimikko kasvaa viljavalla turvemaalla. Kuuset istutettiin kymmenkunta vuotta sitten. Valtaosa niistä on pitänyt pintansa läpitunkemattoman vesakon seassa muutama vuosi sitten tehdyn varhaisperkauksen ja kuusten ilmiömäisen pituuskasvun ansiosta.

Nyt vesakko on jälleen vallannut kolmen hehtaarin taimikon. Laskimme poistumaksi 60 000 2–4senttistä vesaa hehtaarilla. Vesakko – kuten taimet – ovat 4–5-metrisiä. Sankimmilla kuvioilla hehtaarin raivaamiseen kului kolme päivää.

Ennen raivausta taimia ei näkynyt tiheiköstä, mutta sitä mukaa kun työ eteni, maisema muuttui kasvuisaksi kuusikoksi. Aukkopaikkoihin jäävät koivut olivat pääosin hiestä, mutta viljavalla maalla nekin yltävät tukin mittoihin. Vaikka työ oli hidasta, se oli myös palkitsevaa.

Viljavat turvemaat altteimpia

Kysyimme tutkijoilta, miksi ja millaisille kohteille tällaisia supervesakoita syntyy ja mitä niille kannattaisi tehdä – ja tietysti myös, voisiko tiheiköiden muodostumista hillitä metsänhoidolla.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsänhoidon tutkijan Karri Uotilan mukaan epäluonnollisen voimakas vesominen on yleensä monen tekijän summa.

”Väljä puusto ennen päätehakkuuta ja runsaasti kantovesoja tuottavien haavan ja lepän syntyminen puuston alle. Tärkein tekijä on kuitenkin siemensyntyisen lehtipuuston syntyminen. Pari hakkuun jälkeisen hyvän koivun siemenvuoden ja otollisten itämisolosuhteiden seurauksena aukolle voi syntyä mattona koivuntaimia.”

Supertiheiköitä voi syntyä myös kivennäismaiden taimikoihin. Luken johtavan tutkijan Saija Huuskosen mukaan maaperän kosteus lisää luontaista taimettumista, joten kosteat painanteet ovat pahimmin vesakoituvia.

Ennakkotorjunta vaikeaa

Uotilan mukaan vesakon syntymistä voi koettaa välttää kasvattamalla päätehakkuuta lähestyvät puusto melko tiheinä, pitää siementävät lehtipuut minimissä uudistusalalla ja sen läheisyydessä. Maata muokattaessa maanpintaa on syytä paljastaa mahdollisimman vähän.

”Tosin rahkasammalen vallitsemilla turvemailla niukallakaan muokkauksella ei voi lehtipuiden syntymistä estää, koska rahkasammalpinta on otollinen itämisalusta.”

Vesomista voidaan Uotilan mukaan yrittää hillitä myös perkaamalla vesakko keskikesällä.

Huuskonen muistuttaa, että taimien selviämistä vesakoitumiselle altteilla kohteilla voidaan varmistaa istuttamalla hakkuuala viipymättä päätehakkuun jälkeen.

”Istutus kannattaa tehdä heti hakkuuta seuraavana keväänä, jos mahdollista. Mitä vähemmän aukolle muodostunut lehtipuumassa saa etumatkaa, sitä paremmat mahdollisuudet taimilla on selvitä.”

Varhaisperkausta ei pidä viivytellä

Varhaisperkaus moninkertaistaa vesojen määrän, koska perattaessa syntyviin kantoihin muodostuu useita vesasyntyisiä runkoja.

Tästä huolimatta esimerkiksi kuvan kohteella varhaisperkaus varmastikin pelasti kuusentaimet.

”Kuvassa kiinnittää huomioon kuusten hyvä kasvuvauhti. Varhaisperkauksen jälkeen taimet ovat saaneet kasvaa muutaman vuoden edellä ja vasta nyt lehtipuusto on saavuttanut ne uudelleen”, Huuskonen havainnoi.

Hän huomauttaa myös, että jalostetun taimimateriaalin nopea kasvu helpottaa taimien kurimusta supervesakon seassa.

Tiheikkökohteissa varhaisperkaus kannattaa tehdä mahdollisimman varhain, koska tällöin perattujen vesojen kannot ovat pieniä ja niiden tiedetään vesovan vähemmän.

Milloin kannattaa luovuttaa?

Esimerkkikohteella paljastui hyväkasvuinen kuusentaimikko, mutta tuntityönä tehden hoito olisi maksanut noin tuhat euroa hehtaarilla. Onko tämä enää taloudellisesti mielekästä?

Uotila on sitä mieltä, että esimerkkikohteen hoitaminen oli järkevää.

”Taimikkoon on satsattu jo paljon ja hoidettuna sen arvo on korkea, arvioilta 3000 euroa hehtaarilla. Arvo putoaa noin tuhanteen euroon, jos kuuset tuhoutuvat vesakon sekaan. Tämän, hyvin viitteellisen arvion mukaan taimikonhoitoon voisi kannattaa sijoittaa jopa kaksituhatta euroa hehtaarilla.”

Hän huomauttaa, että tilanne on eri, jos taimikko on huonolaatuinen vitelikko ja sen arvo vähemmän kuin siihen investoidut muokkaus ja istutus ovat maksaneet. Tällöin sakean lehtipuuston raivaaminen ei kannattaisi.

”Tietysti metsänomistajalla on metsälain mukainen velvollisuus huolehtia hakkuualan uudistumisesta. Vaikka työ ei kannattaisi, taimikko on saatettava kasvukuntoon.”

Näin raivaat supervesakkoa

• ”Tarkkaile jäävien puiden määrää varsinkin, kun sekapuiksi jätetään lehtipuita. Puita jää helposti liikaa, kun lähtökohtana on umpitiheä vitelikko”, neuvoo Metsälehden asiantuntija Risto Mykkänen
• Vain vankimpia lehtipuita kannattaa jättää havutaimien sekaan, lumi taittaa hontelona kasvaneet raipat.
• Mitä tiheämpää raivattava puusto on, sitä kapeampaa kaistaa raivaussahalla edetään. Supervesakossa työkaistan leveyden ei tarvitse olla juuri metriä enempää.
• Etene kaistan raivaamattomalla reunalla ja kaada puista itsesi ja jo raivatun vyöhykkeen välistä. Kaada puut raivatulle alueelle. Tällöin puut eivät tule kulku-uralla eteesi.
• Tuulisella säällä työkaistat kannattaa suunnata poikkituuleen ja edetä tuulen alta lähtien.
• Hyvä keino on seistä työkaistan raivaamattomalla sivustalla ja kääntää rintamasuunta hoidetulle puolelle. Tällöin puut voi kaataa sahaamalla takaa päin ja vetämällä kevyesti taaksepäin, kun puu irtoaa kannosta. Tällöin puu kallistuu jo sahatulle kaistalle.
• Opettele käyttämään sahaa niin, että saat kaadettua vesaryhmän kaikki rungot kertapyyhkäisyllä.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.