Istutuskuusikko ensiharvennettiin Etelä-Savossa viime kesänä. Näki, että ammattilaiset olivat asialla. Ei ollut painumia urilla eikä kolhuja reunapuissa.
Silti metsänomistaja oli pettynyt. Lähes viisi metriä leveät ajourat puhkoivat harvennettua metsää 20 metrin välein. Risteyksissä ja mutkissa urat levenivät entisestään.
Alkuaan kuusikossa oli 1 600 puuta hehtaarilla. Niistä poistettiin 600 puuta, joten hehtaarille jäi metsänhoitosuositusten mukaiset tuhat runkoa. Ongelmana on, etteivät puut jakaudu tasaisesti.
Ajourille jäi arviolta neljännes metsäalasta, joten niiltä kaadettiin 400 puuta hehtaaria kohti. Tämän jälkeen urien väleiltä voitiin ottaa enää 200 puuta hehtaarilta, siis vain yksi puu säteeltään neljän metrin ympyrältä – eli ei oikeastaan mitään. Harvennuksen jälkeen puusto näytti edelleen taajalta.
Jos urien väliset kaistat olisi harvennettu tavoitteen mukaisesti (tuhanteen runkoon/hehtaari), kasvatettava puusto olisi huvennut metsälain minimirajalle, kun ajourien vaikutus otetaan huomioon.
Tukkisato leikkautuu
Suomen metsäkeskuksen johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes kuvaa tilannetta inhorealistisesti. Hänen mukaansa moni ensiharvennus muistuttaa käytäväharvennuksen ja pienaukkohakkuun yhdistelmää, ei tasaisesti harvennettua nuorta kasvatusmetsää.
Turvemailla ajourat joudutaan tekemään jopa kuuden metrin levyisiksi, koska metsäkoneet on tällöin varustettava leveillä teloilla.
Luonnonvarakeskuksen tutkijan Pentti Niemistön mukaan valikoivan harvennuksen puutteellisuus alentaa metsikön tuottamaa tukkisatoa.
”Leveätkään ajourat eivät aiheuta sanottavaa kasvutappiota, mutta tukkisato vähenee.”
Liian voimakas harventaminen alentaa männiköiden kasvua. Istutuskuusikot pystyvät hyödyntämään lisääntyvän kasvutilan.
Metsäkeskus valvoo harvennuskorjuun laatua, eivätkä tulokset ole hurrattavia.
Esimerkiksi viime vuonna korjuu todettiin hyvän metsänhoidon suositusten mukaiseksi vain joka viidennellä tarkastetuista kohteista. Kääntäen tämä tarkoittaa, että neljässä tapauksesta viidestä metsänomistaja ei saanut sitä, mitä puukauppaa tehdessään arvattavasti odotti.
Yleisin moitteen aihe on puuston liiallinen harventaminen – todennäköisesti korjuun kannattavuuden parantamiseksi.
”Kolme, neljä euroa lisähintaa”
Loimaalaisen yrittäjän Mika Jouhkin mukaan ensiharvennusten laatuongelma johtuu liian kireistä korjuutaksoista.
”Pieni hakkuukone voi pärjätä ensiharvennuksilla, mutta lähikuljetuksen taksat ovat niin kireät, että yrittäjien on pakko käyttää isoja ajokoneita, jotta homma pitää edes jotenkin päällään. Ajokoneet määrittävät urien leveyden.”
Jouhki itse tarjoaa toisenlaista vaihtoehtoa. Hän korjaa ensiharvennus- ja harvennusleimikoita pääosin suoraan metsänomistajin lukuun kevyellä korjuukalustolla.
Hakkuukoneena hänellä on Rottne 8H. Puut hän lähikuljettaa maataloustraktorin ja vetävän Kronos 121 -metsäperävaunun yhdistelmällä. Kaikki koneet ovat leveydeltään vähän yli kaksimetrisiä, joten ne mahtuvat kulkemaan reilun kolmen metrin ajourilla.
Kapea hakkuukone puikkelehtii tarvittaessa myös ajourien välisillä haamu-urilla. Hankalissa paikoissa ajourien väli voidaan venyttää jopa 40 metriin.
”Jätän harvennuksessa puita hieman tavallista enemmän. Lisäksi puusto jakautuu tasaisemmin eikä kapeammista ajourista muodostu tuulitunneleita, joten myrskytuhotkin varmasti pienenevät. Seuraavan harvennuksen aikana kapeita uria ei enää havaitse.”
Korjuu Jouhkin kalustolla maksaa 3-4 euroa tavallista enemmän. Kääntäen sama tarkoittaa, että metsänomistajan pitää tyytyä tämän verran alempaan kantohintaan. Hänen mukaansa lisäpanostuksen ensiharvennuskorjuuseen saa takaisin jo seuraavassa harvennuksessa, kun puuta on enemmän korjattavaksi.
Isot yhtiöt eivät tarjoa pieniä koneita
Metsälehden äskettäin tekemän kyselyn mukaan kaksi kolmesta koneyrittäjästä haluaisi hankkia nykyistä pienempiä koneita, jos niiden käyttö olisi taloudellisesti mahdollista. Nykytaksoin se ei sitä ole.
Pienkoneilla puuta korjaavia yrittäjiä on harvassa. Tosin Jouhkin kiireisyys kertoo, että osa metsänomistajista saattaisi olla valmis tinkimään ensiharvennuspuun hinnasta saadakseen haluamansa harvennusjäljen.
”Työtä on niin paljon kuin ehtii tehdä. Täytän parhaillaan ensi talven työkalenteria”, hän sanoo.
Yhdelläkään isoista metsäyhtiöistä ei ole tarjota ainakaan kattavasti tavallista kapoisempaa korjuukalustoa metsänomistajille, jotka olisivat valmiit tyytymään alennettuun ensiharvennuspuun kantohintaan saadakseen mieleisensä korjuujäljen.
Ponsse sen paremmin kuin muutkaan isot metsäkonevalmistajat eivät tee Sampon tai Rottnen kaltaisia kapeita hakkuu- tai ajokoneita. Toimitusjohtaja Juho Nummela kertoo miksi.
”Harvennuksilla hakkuukoneessa on oltava ulottuva kuormain, jonka alustaksi tarvitaan vankka kone.
Nummelan mukaan nelimetrinen ajoura ei aiheuta ongelmia ensiharvennuksissa.
”Ajouran varteen puuta voidaan jättää aavistuksen tiheämpään, jolloin ajouran tarjoamat ravinteet, kasvutila ja lisääntynyt valo ovat puiden käytettävissä.”
Kannattavuuskin perustelee nykyisiä, tuottavuudeltaan tehokkaita koneita.
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 4/2022
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Pohjpismaiden kolme suurinta metsäkone valmistajaa vie kone tuotannostaan suurimman osan vientiin ja siellä suositaan tehokasta vahvaa konekantaa.
Keskiraskaalla koneketjulla hyvällä asenteella ja harvennushakkuu kokemuksella onnistuu myös myös ensiharvennus, keskinkertaisesti jopa hyvin. Nuori, vähemmän kokemusta omava kuljettaja ja motoisännän tuotovaatimukset pilaa nuoren metsän arvokasvun vuosikymmeniksi. Jäävät puut voi olla kasvullisesti ja laadullissti, leimikon heikompia ja ppa on alarajalla, jopa vajaa tuottoisen puolella.
Onkohan nuorten metsien harvennuksissa käynyt niin, ettei valvontaa työmailla ole, eli toiminnasta on tullut ns. totuttu tapa.
Pystykaupan kyseessä ollen puunostaja kyllä korvaa huonoa korjuunjälkeä, mutta niistä tulisi olla maininta kauppasopimuksessa, johon tyänjälkeä voisi verreta. Lisäksi kaikilla leimikoilla ei ole sitä korjuunvalvojaa, jotta epäkohtan voisi puuttua jo työn aloituksessa.