Valtaisat polttopuukasat näkyvät tielle asti. Punaisten piharakennusten takana pellon laidalla on kolme suurta kärryä kukkuroillaan klapeja. Osa polttopuista ei ole mahtunut kärryihin vaan on kasattu maahan korkeaksi keoksi.
”Se oli sellainen kolmentoista tunnin rupeama”, kuvailee metsänomistaja Anneli Pentinmäki parin päivän takaista urakkaa.
Polttopuiden teko jäi tänä vuonna myöhäiseksi, mutta nyt kaikki omasta metsästä kaadetut koivurangat on pilkottu polttopuiksi. Paikalle avuksi tullut klapikoneurakoitsija oli luvannut, että rankakasan pilkkominen menee päivässä. Päivä venyi iltaan, mutta polttopuita saatiin kerralla vähintään vuoden tarpeiksi.
Pentinmäki oli mukana nostamassa rankoja koneeseen ja heittämässä koneen ohi sinkoamia klapeja kasaan. Toukokuisen perjantain puhde tuntuu edelleen, mutta emännän askel ei näytä painavan. Yleensä Pentinmäki käy itse metsässä kaatamassa polttorangat. Nyt jalan piti toipua leikkauksesta, joten avuksi palkattiin paikallinen nuori metsuri, joka kaatoi ja toi rangat pihaan.
”Olen oppinut siihen, että mikä on polttopuuta, se kerätään.”
Metsästä lypsylle
Pentinmäen emännöimä tila, hänen miehensä kotitila, on Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla. Tilan keskuslämmitys toimii puulla, jota vielä muutama vuosi takaperin kului huomattavasti enemmän kuin nyt. Vuoteen 2020 asti tilalla pidettiin lypsykarjaa. Kun oli lehmiä, pesuihin tarvittiin kuumaa vettä ja polttopuuta paloi lämmityskattilassa vallan eri tahtia kuin nykyään. Nyt punainen navettarakennus on tyhjä. Muistona lypsytilasta on pihalle johtavan ajotien varressa Valion lehmän kuvalla varustettu nimikyltti ”Pentinmäki”.
Silloin, kun karjaa vielä oli, piti metsätöissä muistaa säästää voimia illaksi navettaan.
”Haaveilimme miehen kanssa, että kun ei ole karjaa, saadaan olla metsässä niin kauan kuin halutaan ja saunoa ja viettää iltaa sen jälkeen. Sitä aikaa ei koskaan tullut”, Pentinmäki sanoo hiljaa.
Puoliso sairastui vuotta ennen karjasta luopumista ja menehtyi vuonna 2021. Aikaisemmin Pentinmäki teki miehensä kanssa paljon metsätöitä yhdessä. He raivaisivat taimikoita, sahasivat polttorankaa ja harvensivat metsiä. Nyt Pentinmäki vastaa yksin miehen lapsuuden tilan sekä Kauhajoella sijaitsevan oman lapsuuden tilansa metsistä ja pelloista.
Kaikkiaan metsiä on kahdeksan tilaa, yhteensä runsaat 60 hehtaaria. Noin neljänkymmenen hehtaarin suuruisesta peltoalasta suurin osa on vuokralla. Kauhajoella peltoja viljelee oma poika.
Kurssilta sahan kahvoihin
Pentinmäki muutti miehensä kotitilalle vuonna 1987 parin mentyä naimisiin. Samalla hän pääsi puolisonsa matkaan metsätöihin ja oppi metsänhoitoa. Siitä Pentinmäki on edelleen kiitollinen.
”Olen ollut iloinen, että puoliso kannusti ja antoi minulle tilaa tehdä metsätöitä. Kun aloitin, yleinen asenne oli, että metsätyöt eivät ole naisten hommaa.”
Alkuun nuori emäntä sai hakea miehensä kaatamia rankoja metsästä eli teki sitä ”tympiää hommaa”. Työt monipuolistuivat, kun Pentinmäki huomasi lehti-ilmoituksen Kauhajoella järjestettävästä naisten raivaus- ja moottorisahakurssista ja päätti osallistua.
Kaksikymmentä vuotta sitten järjestetty kurssi rohkaisi Pentinmäkeä tarttumaan sahan kahvoihin. Tuolloin tilalle ostettiin ensimmäinen raivaussaha, ja myöhemmin samana vuonna hän sai joululahjaksi puolisoltaan hartaasti toivomansa moottorisahan. Tämän jälkeen sahoja on siunaantunut neljä kappaletta. Erityisen tykästynyt Pentinmäki on uusimpaan Stihlin käynnistysavusteiseen moottorisahaan. Sitä ei tarvitse riuhtoa käyntiin, vaan kevyt vetäisy riittää.
”Meillä oli miehen kanssa sellainen työnjako, että minä menin ja tein pinoja ja mies hoiti ne juontokouralla läjähän ja siitä kotia. Nyt tässä on se ongelma, kun en ole niin paljon noita konehia käyttänyt. Täytyy käyttää sitten ulkopuolista.”
Lisäoppia metsäalan tutkinnosta
Kauhajoella käydyn naisten sahakurssin jälkeen Pentinmäki on osallistunut useammalle metsänomistajille tarjotulle kurssille. Viimeisimpänä hän suoritti Seinäjoella koulutuskeskus Sedussa naisille suunnatun metsätalousyrittäjän perustutkinnon. Sinne hän lähti puolison kuoltua ystävättärensä houkuttelema. Puolitoistavuotisessa tutkinnossa opittiin koko metsänomistamisen kaari metsien hoidosta tukien hakemiseen, verotukseen ja puukauppoihin. Erityisesti maastopäivät ja käytännön oppi ovat jääneet mieleen.
”Yksi olennainen ja minusta kaikista tärkein oli se, että opin käyttämään ketjujarrua. Meillä oli yksi saha, joka vähän tyhjäkäynnilläkin pyöri. Tiesin, että se on jumalattoman vaarallinen enkä osannut käyttää ketjujarrua, mutta nyt osaan.”
Tutkinto myös auttoi ymmärtämään paremmin, mitä metsässä kannattaa tehdä ja miksi. Tutkinnon ansioista ajatus metsien oikea-aikaisesta käsittelystä selkeytyi ja taimikonhoidon tärkeys korostui.
”Ymmärsin, kuinka paljon enemmän metsä kasvaa, kun sitä hoidetaan aikanaan. Kyllä se varmasti tulee metsissä näkymään”, Pentinmäki toteaa.
Kaveriksi kaksi sahaa
Keskipäivän auringonsäteet luovat valokiilan avonaisesta ovesta pannuhuoneeseen. Anneli Pentinmäki vetää viiltosuojahousuja ja turvasaappaita jalkaan. Uusi radiolla varustettu turvakypärä odottaa tuvassa. Sen hän osti itselleen äitienpäivälahjaksi. Nyt metsään napataan vielä vanha hyvin palvellut kypärä.
”Vaikka vain vähän tuossa kotipihassa katkaisisin, kyllä minä vedän kamppeet päälle. Monesti se vahinko tulee tutuissa pienissä hommissa. Saha on kuitenkin sellainen, mitä pitää vähän kunnioittaa.”
Olemme lähdössä muutaman kilometrin päähän noin 70–80-vuotiaaseen männikköön. Pentinmäki haluaa esitellä meille hyvin kasvaneen metsän. Kaadettavaa ei välttämättä tälle kertaa ole, mutta auton perälle pakataan totuttuun tapaan kaksi moottorisahaa.
”Minulla on yleensä vähintään kaksi sahaa joukoissa. Jos siellä menee joku rikki, ei tarvitse lähteä kotiin, vaan voi ottaa toisen sahan.”
Mukaan lähtee Stihlin ja Jonseredin sahat. Työkaluhalliin jäävät odottamaan Jonseredin ja Husqvarnan sahat.
Lapsille sijainti
Pentinmäki on tottunut työskentelemään metsässä yksin. Metsään lähtiessään hän laittaa aina viestin lapsilleen ja jakaa sijainnin. Näin lapset tietävät, missä äiti tekee metsätöistä. Päivän päätteeksi hän kuittaa tulleensa kotiin. Tämä on tärkeä turvatoimi, sillä Pentinmäki asuu nyt yksin tilalla. Etenkin Jalasjärven metsät ovat kivikkoisia ja kuoppaisia, joten vahinkoja voi sattua.
Kerran Pentimäelle sattui haaveri vanhan pihakuusen kanssa. Myrsky oli katkaissut siltä latvan ja raiskion näköinen puu häiritsi silmää. Pentinmäki päätti kaataa ja karsia puun. Kaato sujui mallikkaasti, mutta Pentinmäen karsiessa puuta oksa petti rungon alta ja puu kierähti emännän jalalle. Rytäkässä murtui sääriluu.
Paluu metsätöihin jännitti, mutta Pentinmäki pakotti itsensä uudelleen moottorisahan kahvoihin.
”Ensimmäiset kerrat onnettomuuden jälkeen pidin moottorisahaa kauhean kaukana. En tiedä, onko se varovaisuus sitten pahasta.”
Parempana jälkipolville
Auton moottori sammuu. Olemme saapuneet männikköön, jonka Pentinmäki halusi meille näyttää. Jossain kaukana kukkuu käki. Alikasvoskoivuissa on hiirenkorvat, ja metsä on herännyt loistoonsa talven jäljiltä. Pentinmäki on käynyt metsässä viimeksi äitienpäivänä, istunut mättäällä ja ihaillut kasvua.
Pyry-myrsky katkoi aikanaan puista latvoja. Pentinmäki kävi puolisonsa kanssa siivomassa metsän ja keräämässä puut polttopuiksi. Emännän katseesta näkee, että hän on tyytyväinen. Työn jälki näkyy. Muutamien vuosien päästä metsää odottaa päätehakkuu.
”Aina sitä toivoo, että metsän jättäisi parempana kuin sen on itse saanut, mutta on se sellainen työmaa. Vaikka jokin paikka on hyvin hoidettu, aina pitää jonnekin keretä.”
Leikattu jalka jaksaa jo hyvin metsätyöt. Kun kuivuus hieman hellittää, vuorossa on raivausta Kauhajoen tilalla. Siellä havupuutaimikon ylle kasvaneet koivut saavat kyytiä.
PENTINMÄEN VINKIT METSIEN HOITOON
1. Jokainen hoitaa metsiä tavallaan. Tärkeintä on, että metsässä tekee jotakin.
2. Paras aika metsänhoidolle on silloin, kun sinne itse ehtii.
3. Nauti metsätyösi tuloksista.
ANNELI PENTINMÄKI
- Ikä 60 vuotta
- Vuoteen 2020 Pentinmäen maitotilan emäntä
- Hoitaa oman ja puolison kotitilan metsiä Kauhajoella ja Jalasjärvellä
- Metsänhoito-yhdistys Lakeuden valtuuston jäsen
- Leski, perheeseen kuuluu kolme lasta ja kolme lastenlasta
- Harrastaa metsänhoitoa, puutarhanhoitoa, pyöräilyä, uimista sekä käsitöitä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
