Jokakeväinen huolestuminen kuusikoiden kirjanpainajatuhoista on jälleen ajankohtaista. Syytä huolelle on, mutta ensin hyvä uutinen. Kirjanpainajat eivät aiheuttaneet Luonnonvarakeskuksen (Luke) havaintojen perusteella laajoja tuhoja vuonna 2019.

Yksittäisiin kuusikoihin kaarnakuoriaiset voivat silti iskeä rajusti. Paikallisia epidemioita oli viime vuonna muun muassa Kymenlaaksossa ja Itä-Uudellamaalla.

Mitä tulee tarkkailla?

Kirjanpainajat iskevät ensi kädessä tuulen ja lumen vahingoittamiin tai esimerkiksi kuivuuden heikentämiin kuusiin. Kirjanpainajia kannattaa etsiä ensimmäiseksi tuoreista tuulen kaatamista kuusista.

Tuoreen tuulenkaadon rungolta erottaa pystypuita helpommin kirjanpainajien tavaramerkin: ruskean purun. Puru syntyy, kun kirjanpainaja ”poraa” tiensä kuusen kuoren läpi puun nilakerrokseen. Myös kuusenrunkojen pihkavuodot voivat olla merkki alkavasta tuhosta.

Purukasojen tiirailu ei ole helppoa, etenkään pystypuista.

”Purua ei välttämättä näe rungoilta tai rungon tyveltä sateisen sään jälkeen”, Luken tutkija Tiina Ylioja sanoo.

Kirjanpainajaepäilyn voi joutua vahvistamaan kuorimalla kuusta, jolloin kuoriaisten käytävät paljastuvat. Kaatuneiden puiden lisäksi lähemmin kannattaa tutkia hakkuuaukkojen reunakuusia ja kuusia, joiden neulasto näyttää huonokuntoiselta mutta vihreältä.

Metsästä erottaa helpoiten kuolleet kuusenrungot, mutta kuorettomat kuuset eivät enää levitä kirjanpainajatuhoa. Niiden kaatamisen sijaan voimavarat kannattaa keskittää tuoreiden kirjanpainajakuusten etsintään vanhojen syömäpuiden ympäriltä.

”Kuusia on voinut kuolla myös metsän keskeltä etenkin niillä alueilla, joilla kirjanpainajaa on esiintynyt runsaasti”, Ylioja muistuttaa.

Jahtiin poutajakson jälkeen

Kirjanpainajien parveilu alkaa, kun ilman lämpötila ylittää 18 astetta. Kuusikkojen tarkkailureissulle kannattaa suunnata vasta kevään tai alkukesän ensimmäisen selvän poutajakson jälkeen. Tarkistusreissu kannattaa uusia loppukesästä kirjanpainajien toisen parveilun varalta.

Kirjanpainajat iskevät ensisijassa järeisiin, huonokuntoisiin kuusiin, koska suurissa rungoissa on paljon syötävää. Hyväkuntoiset, nuoret ensiharvennuskuusikot saati kuusentaimikot eivät ole ruokalistalla.

”Ne eivät ole vaarassa. Ensiharvennuskuusi on turhan ohutnilaista kirjanpainajille”, Ylioja kertoo.

Oleellisinta on tunnistaa, onko kuusi kuolemassa vai jo kuollut ja kuivanut. Kirjanpainajat tarvitsevat ravinnokseen tuoretta nilaa: kuivaneet ja kuorettomat kuusirungot voi jättää huoletta metsään.

”Lahopuita ei tarvitse tuhon etenemisen pelossa metsästä poistaa”, Ylioja sanoo.

Myöskään vanhoja kuolleita mäntyjä ja lehtipuita ei pidä pelätä.

”Metsänomistaja voi turvallisilla mielin jättää metsässään kaiken kuolleen puun korjaamatta”, Luken tutkimusprofessori Matti Koivula kertoo.

Toimenpiteet

Jos kirjanpainajakuusikkoa ei halua kaataa kokonaan tuhojen ehkäisemiseksi, tuoreet kirjanpainajakuuset kannattaa viedä pois metsästä. Jos kuusten poiskuljetus ei ole mahdollista, ensiapu on kirjanpainajakuusten aisaaminen eli osittainen kuoriminen paikan päällä metsässä.

”Kun kuori on pois, kirjanpainajan ravinto eli puun nilakerros kuivuu. Syöntikuviota voi vuolla näkyviin ja katsoa, missä vaiheessa kirjanpainajien toiminta on. Jos emokäytävät ovat valmiina ja niihin on munittu, runko kannattaa kuoria silloin”, Ylioja sanoo.

Metsätuholaki velvoittaa tuoreiden tuhokuusien korjuuseen tietyin ehdoin. Tuhokorjuuta tulee alkaa miettiä siinä vaiheessa, kun hehtaarin alalla on 10–20 vahingoittunutta kuusenrunkoa.

Julkaistu Metsälehdessä 10/2020

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.