Oulun seudulta Pohjois-Karjalaan ja itärajaa pitkin Kaakkois-Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä myyriä esiintyy kohtalaisesti, ilmenee Luonnonvarakeskuksen seurannoista.

Kannat runsastuivat viime kesän aikana merkittävästi, ja iso osa yksilöistä säilyi hengissä viime kevään lisääntymiskauden alkuun. Tiheydet ovat tällä alueella edelleen maltilliset, mutta on odotettavissa, että myyrät saavuttavat kannanvaihtelunsa huippuvaiheen loppuvuoden aikana.

Käsivarren ja Utsjoen Tunturi-Lapissa myyriä oli viime vuoden alussa vielä niukasti, mutta kannat runsastuivat alhon pohjalta syksyä 2021 kohti. Ennuste on, että syklinen nousuvaihe jatkuu läpi kuluvan kesän, jolloin huippuvaihe saavutetaan ensi vuonna. Vuoden päästä kesällä Ylä-Lapissa pitäisi olla hyvä petolintuvuosi.

Metsä-Lapin myyräkannat ovat kauttaaltaan alhaiset, ja ne ovat viime vuosina vaihdelleet koko laajalla alueella epämääräisesti. Pahimpien taimituholaisten, pelto- ja lapinmyyrien, kannat ovat alhaiset, monin paikoin myyräkannat ovat todella maanraossa. Mutta jos joku on varmaa, niin kyllä ne sieltä taas ponnistavat.

Suurimmassa osassa Pohjanmaan maakuntia, lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaata, myyrätiheydet olivat monivuotisen kannanvaihtelunsa huippuvaiheessa syksyllä 2021. Kannat romahtivat talven 2021–2022 aikana suurimmassa osassa aluetta selvästi.

Keväällä myyriä tavattiin paikka paikoin vielä kohtalaisesti, mutta on odotettavissa, että kannanlasku jatkuu läpi koko alkaneen kesän. Huippuvaiheen ohittaneet myyräkannat pysyvät tyypillisesti alhaisena seuraavan 1–2vuoden ajan.

Etelä-Suomessa kannat alhaisia

Etelä- ja Lounais-Suomessa myyräkannat ovat edelleen alhaiset, kuten läpi viime vuoden. Todennäköisesti kannat kasvavat näillä alueilla jonkin verran alkaneen kesän lisääntymiskauden aikana. Alueellinen vaihtelu pelto- ja metsämyyrien määrissä on merkittävää eteläisessä Suomessa. Vesimyyriä esiintyy siellä täällä pienialaisesti runsaasti.

Keski-Suomen itäosissa sekä Etelä- ja Pohjois-Savossa myyriä on nyt niukasti. Monivuotiset kannanvaihtelut ovat näillä alueilla korvautuneet viimeisten 5–6 vuoden aikana vuodenaikaisvaihteluilla. Tällöin keväisin on vuodesta toiseen niukasti myyriä ja syksyllä, lisääntymiskauden jälkeen on runsaammin. Valtalajina vuodenaikaisesti vaihtelevassa myyrälajistossa on metsämyyrä. Pahin tuhonaiheuttaja peltomyyrä on tällaisessa vaiheessa vähälukuinen.

Kirjoittajat ovat Luonnonvarakeskuksen tutkijoita.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.