Muista nämä kuolin­pesän verotuksessa

Perikunta eli kuolinpesän osakkaat vastaavat yhdessä metsäveroista. Seuraavat viisi neuvoa auttavat perintötilanteessa eteenpäin ja voivat tuoda säästöjä verojen maksussa.

Mitä isompi metsäomaisuus on kyseessä, sitä suurempi taloudellinen merkitys on metsäverotukseen liittyvien erien selvittämisellä. (Piirros: Veera Komulainen)
Mitä isompi metsäomaisuus on kyseessä, sitä suurempi taloudellinen merkitys on metsäverotukseen liittyvien erien selvittämisellä. (Piirros: Veera Komulainen)

1. Päätä, miten suhtaudut perintöön

Testamentin saajalla on oikeus päättää, ottaako hän testamentin vastaan vai ei. Myös ilman testamenttia saadusta perinnöstä voi kieltäytyä. Päätös kieltäytymisestä voi johtaa merkittävään säästöön perintöveroissa, etenkin jos saanto jakautuu useammalle perinnöstä kieltäytyneen perilliselle.

Koska perintöverotus toteutetaan progressiivisesti, maksaa I veroluokkaan kuuluva lähiomainen perintöveroa esimerkiksi 320 000 euron arvoisesta saannosta 40 900 euroa. Jos sama perintö jakaantuu neljälle saajalle, maksavat saajat kukin perintöveroa 6 100 euroa, yhteensä 24 400 euroa.

Jos perillinen luopuu saannostaan, säästetään tällöin suvussa joka tapauksessa yhden sukupolven perintövero.

Puolisoiden väliset hallintaoikeustestamentit ovat melko yleisiä. Mielestäni valitettavan yleisiä silloin, kun ne koskevat metsäomaisuutta.

Hallintaoikeustestamentti pienentää toki metsästä perillisille maksettavaksi tulevaa perintöveroa. Mutta jos leski on heikkokuntoinen, voi hallintaoikeustestamentti hyydyttää metsätaloudellisen toiminnan. Ainakin se vie perillisiltä päätösvallan metsätalouden harjoittamisessa.

Jos testamentin saaja päättää, ettei ota testamenttia vastaan, on testamentista luopuminen tehtävä kirjallisesti. Asia joko kirjataan perukirjaan tai luopumisilmoitus lähetetään Verohallinnolle ennen perintöverotuspäätöksen valmistumista.

2. Valtuuttakaa yksi hoitamaan veroasioita

Veroasioita – myös kuolinpesän – hoidetaan yhä kattavammin sähköisesti Verohallinnon OmaVero-palvelussa. Yksikään osakas ei kuitenkaan voi yksin hoitaa kuolinpesän veroasioita ilman asiaankuuluvaa valtuutusta. Jos erillistä valtuutusta ei ole, tulee Verohallinnon kirjeposti perukirjaan merkitylle asioiden hoitajalle. Perukirjamerkintä ei kuitenkaan vielä anna oikeutta sähköiseen asiointiin.

Veroasiointi helpottuu, jos osakkaat antavat yhdelle valtakirjan, jossa yksilöidään, mitä asioita valtuutettu saa hoitaa. Valtuutettu voi olla myös kuolinpesän ulkopuolelta. Tärkeimpiä valtuutusta edellyttäviä asioita ovat kuolinpesän yhteystietojen ja pankkitilin ja niihin liitty­vien muutosten ilmoittaminen, veroilmoituksen antaminen ja OmaVero-palvelun käyttäminen Katso-tunnuksin.

Verohallinnon verkkosivuilta löytyy valmis lomake valtuuttamista varten (Verohallinto > Yhteystiedot ja asiointi > Lomakkeet > Valtakirja jakamattoman kuolinpesän veroasioiden­ hoitamista varten).

Jotta kuolinpesän asioita­ voi OmaVerossa hoitaa, tarvitsee asioiden hoitoon valtuutettu Katso-tunnisteen. Kuolinpesällä pitää olla myös Y-tunnus Katso-tunnistetta varten.

Verohallinto antaa Katso-tunnisteen, kun Y-tunnus ja kaikkien osakkaiden allekirjoittama valtuutus on kunnossa. Valtuutusta varten on edellä mainitun valtakirjan ohella olemassa myös yritys.tunnistus.fi-palvelusta saatava valtakirjapohja.

Valtakirja Katso-tunnisteen saamiseksi voi myös olla vapaamuotoinen. Jos se kirjoitetaan itse, on muistettava kirjata ainakin kuolinpesän Y-tunnus ja nimi, valtuutettavan henkilön nimi ja henkilötunnus sekä osakkaiden allekirjoitukset ja nimenselvennykset. Lisäksi kirjataan valtakirjan tarkoitus: Katso-tunnisteen perustaminen yhtymälle tai kuolinpesälle.

Allekirjoitettu valtakirja lähetetään osoitteeseen Asiointiyksikkö, Katso-tukipalvelu, PL 1094, 70111 Kuopio. Valtakirjan mukana täytyy lähettää kopio perukirjasta. Verohallinnon sivuilta löytyy ohjeet, miten valtuutettu voi tämän jälkeen perustaa itselleen Katso-tunnisteen (Katso-ohjeet yhtymille ja kuolinpesille). Opastusta saa myös Katso-tukipalvelusta (katso@vero.fi tai puhelimitse 029 497 040).

3. Tehkää muistiinpanot ja säilyttäkää asiakirjat

Metsänomistajan – siis myös metsää omistavan kuolinpesän – on pidettävä kirjaa metsätalouden rahaliikenteestä. Yksinkertaiset muistiinpanot aikajärjestyksessä riittävät. Muistiinpanomerkintöjä ovat: tositenumero juoksevasti, tapahtuman päivämäärä, tulon tai menon laatu, saatu tai maksettu summa ilman arvonlisäveroa, arvonlisäveron määrä.

Veroilmoituksen täyttämistä helpottaa, jos tulot ja menot on kirjattu eri sarakkeisiin ja menot vielä eritelty veroilmoituksessa olevan jaottelun mukaisesti. Menoissa siis kannattaa eritellä maksetut palkat ja palkkiot matkakuluineen, osakkaiden matkakulut ja muut vuosimenot. Monelta metsätalouden palvelujen tarjoajalta ja puunostajalta löytyy valmiita sovelluksia veromuistiinpanoille tai muistiinpanovihkoja.

On tärkeää säilyttää kaikki maksutositteet ja numeroida ne aikajärjestyksessä muistiinpanojen mukaisesti. Näiden asioiden hoitaminen vaatii hieman työtä ympäri vuoden, siksi kuolinpesässä olisi syytä sopia veroasioihin valtuutetulle maksettavasta kohtuullisesta palkkiosta.

Tärkeä säilytettävä asiakirja on perukirja ja siihen mahdollisesti liittyvä metsästä laadittu tila-arvio. Perintö on saanto, jossa peritylle metsälle muodostuu niin sanottu hankintameno. Hankintameno tarkoittaa saannon arvoa hankintakuluineen. Sillä on suuri merkitys luovutusvoiton verossa, jos perittyä metsää aiotaan myydä eteenpäin. Perukirjalla myös osoitetaan omistus- ja hallintaoikeus metsään, perintösaannolle kun ei tarvitse hakea lainhuutoa.

4. Pitäkää matkapäiväkirjaa

Kaikki kuolinpesän osakkaiden metsätalou­teen liittyvät matkakulut voidaan vähentää metsäverotuksessa. Kilometrikorvaus on 0,25 euroa kilometriltä.

Matkakulujen pitää perustua ajopäiväkirjaan, jossa selvitetään myös matkan tarkoitus. Kun matkustetaan muualle kuin omaan metsään myös päivärahavähennys tai matkalasku päivärahoineen on mahdollinen. Kannattaa siis tutustua lähemmin Verohallinnon ohjeisiin metsänomistajan matkakuluista.

5. Selvittäkää kuolin­vuoden metsä­verotuksen tilanne

Kuolinpesän verotus toteutetaan kuolinvuodelta ikään kuin henkilö olisi elänyt vuoden loppuun asti. Esimerkiksi jos edesmennyt on metsäverotuksessaan tehnyt menovarauksen, jäljellä oleva varaus tuloutetaan kuolinvuonna verotettavaksi tuloksi. Jos taas edesmenneelle on vahvistettu metsätalouden tappio, voi tappion vähentää vain kuolinvuoden metsätalouden tuloksesta, ei enää seuraavina vuosina. Menovaraus ja vahvistettu tappio ovat verovelvolliskohtaisia eriä, jotka kannattaa ottaa huomioon metsätalouden toiminnassa kuolinvuonna, jos suinkin mahdollista.

On ymmärrettävää, että nämä asiat eivät tunnu merkityksellisiltä silloin, kun eletään surun keskellä ja ponnistellaan perunkirjoituksen kanssa. Haluttaessa näiden asioiden hoitoon voikin valtuuttaa ulkopuolisen toimijan.

Metsäverotuksessa selvitettäviä asioita ovat lisäksi mahdolliset poistot, mahdollinen metsävähennysoikeus sekä mahdollinen metsälahjavähennysoikeus.

Mitä isompi metsäomaisuus on kyseessä, sitä suurempi taloudellinen merkitys on metsäverotukseen liittyvien erien selvittämisellä.

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 3/2020.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus