Metsätöissä asuu suuri ilo. Muuta ei voi todeta, kun katsoo 77-vuotiaan Risto Lähteen innokasta menoa metsäpalstoillaan Hartolassa Päijät-Hämeessä.

Lähde aloitti metsätöiden tekemisen jo pojankoltiaisena, mutta varsinainen moottorisahamiehen unelma-aika on alkanut vasta eläkkeellä.

”Voi tehdä metsässä sellaisen päivän, minkä haluaa”, Lähde sanoo.

Siitä varmasti haaveilee myös moni tätä juttua lukeva nuorempi metsänomistaja, joka töikseen kuluttaa tietokoneen näppäimistöä. Tällä hetkellä Lähde tekee omissa metsissään moottorisahalla nuoren metsän hoitoa eli energiapuun korjuuta tiheinä kasvaneista nuorista kuusikoista.

”Ilmoitin energiapuuta ostavalle Laanialle, että tammikuussa mitataan”, Lähde sanoo.

Kolmimetrisistä kuusipölleistä on jo kertynyt mittava energiapuupino tien laitaan.

Solosta nykyaikaiseen Stihliin

Lähde haluaa korostaa, kuinka hyvää liikuntaa metsätöiden tekeminen on. Kovakuntoinen moottorisahamies on itse siitä oiva esimerkki.

Naapurimetsänomistajakin kuulemma ”kuuntelee aina aamuisin, millä sahalla se Risto jo sahaa, ja lähtee itse samalla”, Lähde sanoo pilkettä silmäkulmassaan. Samalla hän kertoo, että metsässä tehdään maltillisia parin kolmen tankillisen päiviä.

Yksi Lähteen käyttämistä ensimmäisistä moottorisahoista oli Solo-merkkinen, painava ja toiminnaltaan epävarma. Moottorisahasta tuli tuttu työkalu Lähteelle ja hänen veljilleen nuoresta pitäen.

”Isä toppuutteli, mutta me oltaisiin tietysti haluttu kaataa aina se suurin puu.”

Lähde kuvailee, miten menneen ajan metsätyömiehistä kyllä näki, miten raskasta puunkaatotyö oli painavilla sahoilla, paksussa lumihangessa ja pelkkä karvalakki päässä.

”Välineet ovat nykyisin huippua. On kevyet sahat ja hyvä turvavaatetus.”

Oppia on tullut Lähteen mukaan myös metsätyöläisen eväshuollossa, jota ei nuorena osattu. Hänen oma ykkössahansa on Stihl MS 261C.

Nykyaikaisen sahan ulkokuoresta näkee, ettei se ole ollut pelkästään tuvan penkin alla. Lähde luottaa vuosien käytössä toimivaksi todettuun kalustoon: Stihl-Raket raivaussaha on vuodelta 1988 ja kulkupelinä toimiva Honda-mönkijä vuodelta 1995.

”Montako pölliä sitä on nostettu näillä”, Lähde pohtii käsissään vuosimallin 1987 tukkisakset, jotka ovat käytössä myös tuoreessa energiapuuhakkuussa.

Huimaa kasvua kuusikoissa

Lähteen kertomat esimerkit hänen tilallaan tehdyistä viimeaikaisista hakkuista osoittavat, että Päijät-Häme on metsänkasvussa maamme eliittiä. Vuonna 1996 istutetun kuusikon ensiharvennuksessa sadan kuution kertymästä melkein puolet oli jo tukkia ja pikkutukkia.

”Kerran harvennus ja 56-vuotiaana päätehakkuuseen”, Lähde pohtii mahdollisia metsänkasvatusvaihtoehtoja.

Vastikään päätehakatusta kuusikosta kertyi puolestaan noin 0,7 hehtaarin alueelta 250 kuutiota puuta, jossa tukkiprosentti oli 96. Siinä, jos jossain, on saavutettu metsänomistajan tavoite mahdollisimman arvokkaan puun kasvattamisesta.

Lähde kertoo myyneensä puunsa pääasiassa sahayhtiö Versowoodille siitä lähtien, kun kotitilan metsät vuonna 1996 jaettiin sisarusten kesken. Kaadettujen kuusten tilalle hän aikoo istuttaa ensi keväänä koivuja.

”Koivulla on arvoa.”

Kotipaikkaa ympäröivät metsät ovat olleet Lähteen mukaan vanhastaan koivikkoja.

Teollisuus kaipaa taas lisää puuta

Lähteen varsinainen ammattiura metsien parissa sinetöityi vuonna 1972, kun hän pääsi Rajamäelle työnjohtajakouluun. Työura oli silloista metsänparannusta eli ojitusta ja teiden tekemistä.

”Silloin puhuttiin, että teollisuus tarvitsee lisää tuoretta puutavaraa ja tarvitaan tie viereen viemään se puutavara pois”, Lähde kertoo.

Metsäherrojen arvovaltainen viesti oli, että suo kerrallaan ojitetaan. Ei silloin juuri muusta puhuttu, Lähde sanoo.

”Teollisuuden näkökulmasta lisää puuta tarvitaan myös nyt.”

Teollisuuden puuntarpeen ohella omaansa kaipaavat myös hiilensidonta ja vanhojen metsien suojelu. Selvää on vain, etteivät kaikki saa kaikkea haluamaansa.

”Metsäpäätökset pitää tehdä niin, että 20 vuoden päästä tästä voidaan todeta, että silloin tehtiin hyvät ratkaisut”, Lähde sanoo.

Kasvua jälkikasvulle

Lähde osoittaa vielä metsässä, että kun kuusten latvat kaataa ajouralle, vanhalla maataloustraktorilla voi hakea puita harvennettavasta kuusikosta myös kesäaikaan. Tehty työ on ollut tarkkaa, pystyyn jääneissä kuusissa tai niiden juurilla ei näy korjuuvaurioita.

Puheista käy selväksi, että noin 80 hehtaarin suuruisella metsätilalla tärkeätä on paitsi metsänkasvu myös jälkikasvu. Se, että lapset ja lapsenlapset saavat hyvän metsän tulevaisuudessa.

”Muistavat ja kiittävät, että on isä käynyt hommissa.”

Lähde kertoo kuuntelevansa sunnuntaiaamuisin Minna Pyykön radio-ohjelmaa, jonka jälkeen hän lähtee omaan metsään.

”Metsäkäynnistä saa silloin aina hyvää mieltä. Täällä on kaikki hyvin.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.