Suomen suometsien puustossa on kiinni rahaa noin 11 miljardia euroa. Se on 4,5 kertaa enemmän kuin koko Suomen kantorahatulot huippuhyvänä puukauppavuonna 2018. Metsänomistajan kannalta suuri kysymys on, miten turvemaametsiä saa tulevaisuudessa hyödyntää. Pelko siitä, että globaali ilmastopolitiikka ja hiilensidonta sanelevat keinovalikoiman Suomessa, ei ole täysin tuulesta temmattu.

”Metsänomistajat ovat investoineet suometsiin paljon työtä ja rahaa. Tälle pääomalle on myös saatava tuotto, joten metsiä on voitava hyödyntää tulevaisuudessakin”, painotti MTK:n kenttäpäällikkö Hannu Ripatti Vilppulan Jaakkoinsuon suometsäretkeilyllä syyskuussa.

Menneiden vuosikymmenten massiivisen metsänparannustoiminnan seurauksena nyt noin 20 prosenttia Suomen puuvaroista on turvemailla. Jos metsien käyttöastetta halutaan nostaa ja metsäteollisuuteen investoida, ei suometsien puusatoa ole varaa jättää hyödyntämättä.

Ei siis ihme, että suometsät ja niihin liittyvä tutkimus tuntuvat kiinnostavan nyt kaikkia. Kysymyksiä ja näkemyksiä aiheesta riittää, mutta kokemusta ja tutkittua tietoa on niukemmin.

”Suometsissä on paljon ratkaistavaa niin vesi- ja ravinnetalouden, ilmaston, hiilensidonnan kuin luonnonhoidonkin kannalta. Osaamisvaatimus on tosi suuri”, pohjusti Tapio Oy:n liiketoimintajohtaja Olli Äijälä aihetta Tapion yhdessä Metsämiesten Säätiön ja Suomen Metsäsäätiön kanssa järjestämässä tapahtumassa.

Yli viidennes teollisuuden kuitupuusta suometsistä

Suometsissä ollaan juuri siirtymässä isossa mittakaavassa hoitotoimenpiteistä ja ensiharvennuksista varttuneiden kasvatusmetsien harvennuksiin ja uudistushakkuisiin. Samaan aikaan suometsien ilmasto- ja vesistövaikutukset ovat pulpahtaneet pinnalle. Vilppulan suometsäretkeilyllä moni alustaja totesi yleisen mielipiteen suometsätaloudesta kääntyneen negatiiviseksi. Tämä on huomattu myös metsäteollisuudessa.

”Suometsien kestävä hyödyntäminen on tärkeä osa Suomen metsätalouden hyväksyttävyyttä”, sanoi Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.

Suometsien puulla on merkittävä rooli metsäteollisuuden puuhuollossa nyt ja tulevaisuudessa.

”Tällä hetkellä 20–25 prosenttia teollisuuden käyttämästä kuitupuusta ja 15–18 prosenttia tukeista tulee suometsistä. Monissa maakunnissa merkittävästi suurempikin osa”, Niemi huomautti.

Yksi ongelma puuvarojen hyödyntämisessä on, että siellä missä kasvaa metsänomistajan näkökulmasta paras sato, aiheutetaan helposti suurimmat vahingot ympäristölle.

”Rehevissä ojitetuissa suometsissä menetetään turvetta ja hiiltä eniten. Ojien syventämisessä kannattaisi ilmastosyistä pitää maltti mukana. Myös sitä voisi pohtia, että voiko vähenevä puuntuotanto olla joillain alueilla metsätalouden strategia”, ehdotti yliopistotutkija Paavo Ojanen Helsingin yliopistosta.

Onko jatkuva kasvatus ratkaisu?

Vilppulassa yleisöstä esitettiinkin kysymyksiä, joita moni metsänomistaja parhaillaan pohtii.

”Saako suometsiä avohakata tulevaisuudessa lainkaan? Entä käykö nyt niin, että metsänomistajat ryhtyvät tekemään suometsissä ´aavistushakkuita´ rajoitusten pelossa, kuten kävi esimerkiksi Naturaa valmisteltaessa?”

Vastausta kysymykseen ei ollut kenelläkään. Tarvitaan lisää tutkimustietoa, todettiin useammastakin suusta. Toistaiseksi mikään ei rajoita avohakkuita, kunhan vesiensuojelusta huolehditaan ohjeistusten mukaan. Puuta hankkivissa yrityksissä kuitenkin on tiettävästi jouduttu miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että avohakkuista voidaan joutua suometsissä luopumaan kokonaan.

Vaihtoehdoksi tarjoillaan hanakasti jatkuvaan kasvatukseen perustuvia malleja tai kaistalehakkuita. Esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen johtaja Ari Eini on todennut, että vastaus haasteeseen on jatkuva kasvatus.

Toisaalta tutkittua tietoa siitä, miten suometsät ja niiden kasvuolosuhteet kehittyvät jaksollisessa kasvatuksessa, kun aletaan kasvattamaan toista puusukupolvea, ei juuri ole.

”Me emme osaa vielä tarkasti ennustaa, miten suometsän toinen puusukupolvi tulee kasvamaan”, kertoi Luonnonvarakeskuksen tutkija Markku Saarinen.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 18/2019.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.