Sateiset ja viileät kesät ovat olleet monen metsänomistajan mieleen, sillä kylmyys on hillinnyt vitsauksiksi asti yltäneiden kirjanpainajakuoriaisten määriä. Vielä ei kannata kuitenkaan huokaista helpotuksesta, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Heli Viiri.

”Vaikka kanta on laskenut monella paikkakunnalla Etelä-Suomessa, kirjanpainajien määrä on yhä epidemiarajan tuntumassa. Heti jos tulee tuulenkaatoja, kanta ampaisee epidemiarajalle, ja silloin kirjanpainajat voivat iskeytyä myös terveisiin kuusiin ja tappaa niitä.”

Viiri tietää, mistä puhuu. Kirjanpainajakuoriaiset ovat olleet tutkijan työpöydällä 1990-luvun pro gradu -tutkielmasta ja väitöskirjasta lähtien.

”Kun tilanne paheni tämän vuosikymmenen alussa, kävin puhumassa kirjanpainajista pääkaupunkiseudun metsänomistajille. Kuulijoita oli tupa täynnä. Olin odottanut 20 vuotta, että joku kiinnostuu kirjanpainajista”, Viiri kertoo.

Kiinnostukselle oli syynsä, sillä kirjanpainajien mukana tulevan sinistäjäsienen värittämä kuusitukki ei kelpaa kuin polttopuuksi. Se havahduttaa viimeistään metsänomistajat.

Ilmastonmuutos ja toinen sukupolvi

Kirjanpainajista ei kannata puhua ainoastaan viime vuosien kokemusten vaan myös tulevaisuuden vuoksi. Luonnonvarakeskuksen Joensuun toimipisteessä työskentelevä Viiri esittelee metsäntutkijoiden yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa tekemää tutkimusta, jonka tulokset julkaistaan tänä vuonna.

Kirjanpainajariskin säilymisen takana on muutos, ilmastonmuutos.

”Kun katsoo ilmastonmuutosennusteita, kirjanpainajaepidemiat eivät ole ohi. Kyse on vain ajan kulusta.”

Tutkimuksessa on pyritty selvittämään, miten Suomen metsien olosuhteet muuttuvat erilaisilla ilmastonmuutosmalleilla. Jos lämpeneminen jatkuu keskimääräistä kiivaampana, kirjanpainajien toinen sukupolvi on Etelä-Suomessa arkipäivää jo 2040-luvulla. Toinen sukupolvi tarkoittaa sitä, että lämpimän kesän aikana syntyneet kirjanpainajat ehtivät itse vielä lisääntymään samana kesänä.

”Alue on sama, jolle istutetaan eniten kuusta. Mitä nyt istutetuille kuusikoille tapahtuu tulevaisuudessa?”

Tulijoita riittää

Idean kirjanpainajien tutkimisesta Viiri sai aikoinaan professori Kim von Weissenbergiltä. Professori istutti opiskelijoihin ajatuksen ilmastonmuutoksen metsien tervey¿delle tuomista seurauksista.

”Ajattelin, että tämä on ajankohtaista sitten joskus, kun ilmastonmuutos tulee. Mutta nyt ne ongelmat ovat jo tuossa minun työpöydälläni ja vastapäätä istuvat kokeneet metsäntutkijat eläköityvät pian. Jotain pitää ruveta tekemään”, Viiri sanoo.

Sen lisäksi, että muutos vaikuttaa nykyisiin tuhonaiheuttajiin, tulossa on uusia tulokastauteja ja vieraslajeja. Viiri luettelee joukon seurannassa olevia tuhohyönteisiä: tähtikudospistiäinen, pulskamailapistiäinen, aasianrunkojäärä ja saarnenjalosoukko. Lisäksi esiin tulee sukkulamato mäntyankeroinen ja kaksi uskonnollissävytteistä perhoslajia: havu- ja lehtinunna.

”Havununna aiheuttaa totaalista tuhoa. Kuusien lisäksi se syö mäntyä, haapaa ja kenttäkerroksestakin esimerkiksi mustikkaa.”

Havununnan kohdalla tulee selväksi se, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ar¿vioitaessa ei kannata tuijottaa vain lämpe¿nemisen keskiarvolukemaa. Kun kesien lämpeneminen hyödyttää kirjanpainajaa, niin havununnan lisääntymisen kannalta oleellisempaa on kovien, yli 29 asteen pakkastalvien väheneminen.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 3/2018.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.