Maa- ja metsätalousministeriössä havahduttiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) kasvihuonekaasulaskennan suuriin muutoksiin, kun Suomen ja Ruotsin metsien hiilinielujen valtava ero paljastui (Metsälehti 3/2025).
”Uudet tiedot metsäpäästöjen mittaluokasta yllättivät meidätkin, ja moni on kysynyt, mistä ero Suomen ja Ruotsin päästöissä johtuu”, kertoo maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraneuvos Heikki Granholm.
Ministeriö teettää selvityksen, jonka vetäjäksi on pyydetty Luken tutkijaprofessoria Annika Kangasta. Hanke kestää tämän vuoden. Kankaan mukaan uutta laskentamallia ei olla laatimassa.
”Arvioimme erilaisten tekijöiden vaikutusta kasvihuonekaasulaskelmien tuloksiin. Lisäksi testaamme, millaisiin tuloksiin Ruotsissa käytetty laskentatapa johtaisi meillä”, Kangas kertoo.
Kangas ei taustaltaan ole maaperätieteilijä eikä myöskään mukana kasvihuonekaasujen laskennassa, mutta hän on perehtynyt laskelmissa käytettyihin aineistoihin. Niiden perusteella hän pitää mahdollisena, että tulokset ovat harhaisia.
”Laskelmissa käytetyt aineistot ovat järkyttävän huonot. Niiden perusteella on hyvin vaikea saada luotettavia tuloksia. Tyhjästä on paha nyhjäistä.”
Metsämaatieteen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemen mukaan maan hiilivaraston suuresta paikallisesta vaihtelusta johtuen on lähes mahdotonta osoittaa tilastollisesti merkitsevästi maan hiilivaraston lyhyen aikavälin pieniä muutoksia.”
”Jääkauden päättymisen jälkeen kymmenessä tuhannessa vuodessa jään alta paljastuneeseen maahan on karttunut noin 50 000 kilon hiilivarasto hehtaarille. Vuodessa maan hiilivarastoa on siis kertynyt viisi kiloa, eli prosentin sadasosa varaston koosta.
Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen on kutsumassa ryhmän eri taustaisia professoreita pyöreään pöytään pohtimaan kasvihuonekaasulaskennan tilaa ja kehittämissuuntia.
Ruotsissa turpeen päästöt pienemmät
Sekä Suomessa että Ruotsissa turvemaan päästöt arvioidaan päästömallein. Ruotsin mallit pienentävät turpeen päästöjä, kun puuston määrä kasvaa.
Suomessa turpeen laskennalliset päästöt lisääntyivät rajusti vuonna 2021, kun käyttöön otettiin uusi malli, joka ottaa huomioon myös lämpötilan. ”Hiilinielut romahtivat” uutisoi valtamedia ja vaati Ilmastopaneelin säestämänä hakkuiden rajoittamista.
Todellisuudessa ei ole mitään takeita, että Suomen päästöt lisääntyivät.
Helsingin yliopiston suometsätieteen professorin Annamari Laurénin mukaan uusi malli ylikorostaa lämpötilan vaikutusta, koska se ei ota huomioon pohjaveden tasoa, joka on tärkein turpeen hajoamisnopeuteen vaikuttava tekijä.
Luken tutkimusjohtaja Antti Asikaisen mukaan turpeen päästölaskennassa pohjaveden taso huomioidaan siten, että puuston tiheys vaikuttaa veden haihduntaan.
”Pohjaveden korkeuden mallin tekeminen turvemaille maanlaajuisesti olisi valtava ja kallis urakka.”
Tarvitaan iso EU:n laajuinen remontti
Kankaan mukaan maaperän hiilivaraston muutosten luotettava seuraaminen on käytännössä mahdotonta, joten maankäyttösektorin hiilitaselaskelmat pitäisi metsien osalta perustaa puuston määrässä tapahtuviin muutoksiin.
”Ainoa järkevä tapa olisi EU:n tasolla tunnustaa, ettei kenelläkään ole käsitystä metsien maaperäpäästöistä eivätkä eri maiden laskentaperusteet ole yhteismitallisia. Puuston määrä pystytään arvioimaan luotettavasti.”
Luken metsämaatieteen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi on samaa mieltä.
”Turvemaihin varastoituu valtava määrä hiiltä, eikä vuotuisten muutosten mittaaminen hiilivaraston koon muutosta seuraamalla ole mahdollista edes teoriassa.”
Ilvesniemen mukaan selkeää sen sijaan on, että puuston kasvaessa metsän hiilivarasto karttuu. Kiertoajan kuluessa osa korjatun puuston sitomasta hiilestä myös varastoituu pitkäikäisiin puutuotteisiin.
Tämä varasto voi olla paljon pitempiaikainen kuin maahan kaatuneisiin, lahoaviin puunrunkoihin sitoutunut varasto.
Maa- ja metsätalousministeriön Granholm ymmärtää tutkijoiden linjausta.
”Olemme pitkään sanoneet, että maankäyttösektorin ja erityisesti maaperäpäästöjen arviointi on niin epävarmaa, ettei niitä pidä rinnastaa esimerkiksi päästökauppasektorin lukuihin.”
Hänen mukaansa päästöjen ja nielujen mittaamisen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, joka edellyttää Luken asiantuntijoiden lisäksi muidenkin tutkijoiden yhteistyötä. Määrityksen pitäisi saada järkevälle tolalle ennen kuin parhaillaan valmisteltavat EU:n uudet ilmastotavoitteet tulevat voimaan.
”Alustavan tiedon mukaan EU:n nettopäästöjen pitäisi vuoteen 2040 mennessä alentua 90 prosenttia. Esimerkiksi Suomella ei näyttäisi olevan mahdollisuuksia yltää tavoitteeseen maankäyttösektorin nielujen avulla, vaikka tuemmekin tavoitetta yleisellä tasolla. Olemme olleet lirissä 2020-luvulla, haluammeko, että sama jatkuu 2030-luvulla?” Granholm kummastelee.
Lue myös: Lauren | Huonompi kuin ei mitään
Lue myös: Erkki Tomppo: Korjaaminen ei riitä – tarvitaan kokonaan uusi hiililaskenta
Lue myös: Ruotsissa metsät sitovat hiiltä, Suomessa päästävät
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tämä on erinomainen asia, että uskallamme kyseenalaistaa vielä näitä ”tieteen nimissä” tehtyjä Suomen hiilinielulaskentoja. Kyllähän meidän tuore ympäristöministeri yritti kovasti lausunnollaan vaimentaa tätä kritiikkiä https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/3b173532-f130-4bd2-b0c0-0f4f2d911639 .